Aamutuulen päiväkodista tuli pääsääntöisesti 1–4-vuotiaiden lasten, ns. sisarusryhmistä muodostuva päiväkoti toimikaudelle 2020–2021.Tämä haastoi tiimejä miettimään arjen rakenteita ja oppimisympäristöä uudella tavalla; Pilvenpihassakin oli edellisellä toimikaudella ollut ”isoja” eli 5–6-vuotiaita lapsia. Haastetta syksyyn toi talossamme myös uuden ruokalan käyttöönotto ja siihen liittyvät koronan tuomat lisähaasteet.
Aloitimme siis ”tyhjän taulun maalaamisen”, mutta onneksi vahvuutena oli kuitenkin tuttu ja toimiva, kolmen kasvattajan muodostama tiimi. Tavoite oli meille selkeä: halusimme rakentaa sellaista arkea, jossa sekä lapsilla että aikuisilla on hyvä olla. Tärkeiksi tavoitteiksi pedagogiikalle nousi (lähinnä ruokalan tuomista) aikatauluista huolimatta kiireettömyys sekä rauhalliset tilanteet leikin, tutkimisen, osallisuuden ja oppimisen mahdollistajina. Koimme tärkeäksi rakentaa selkeän arjen struktuurin, jossa pystytään vastaamaan lasten erilaisiin tarpeisiin. Ryhmässä on eri-ikäisiä lapsia, S2-oppijoita sekä paljon myös juuri puhumaan opettelevia taaperoita.
Kiireettömyyttä lähdettiin tavoittelemaan pienryhmillä. Pienryhmiä muodostettiin erilaisin pedagogisin perustein. Arjen päivittäisiä toimintoja (siirtymät ulos ja sisään, vessatus, ruokailut, päivälevolle meno) varten lapset jaettiin ”isojen” ja ”pienten” ryhmään. Käytännössä tämä tarkoitti, että ryhmän pienimmät lähtivät ensin ulos isompien jäädessä leikkimään sisälle. Pienet tulivat ulkoilusta sisälle leikkimään isojen mentyä ulos. Leikin lomasta saimme lapset vessatettua rauhalliseen tahtiin. Pienet lähtivät myös ensimmäisenä syömään, lasten määrästä riippuen 1–2 aikuisen kanssa. Isommat tulivat sisälle sitten, kun pienet olivat jo ruokalassa. Näin myös heidän sisääntulostaan tuli mukava hetki harjoitella omasta itsestä huolehtimisen taitoja. Tähän kohtaan otimme usein loruttelua, riimittelyjä ja vaatevinkein jonon järjestämistä isojen omana hommana, ja tämän jälkeen siirryimme ruokalaan. Kun pienimmät olivat valmiit, iltavuorolainen lähti valmiiksi vaipatettujen lasten kanssa lepohetkelle. Pienimmillä oli näin aikaa rauhoittua ja usein jo nukahtaa ennen isojen tuloa.
Tällaiset siirtymät ja pienryhmät näissä arkisissa tilanteissa mahdollistavat huomion kiinnittämisen muun muassa vuorovaikutukseen. Nämä hetket ovat olleet erityisen merkityksellisiä monessakin mielessä; kasvattajan on ollut mahdollista havaita herkemmin esimerkiksi pienten lasten vuorovaikutusaloitteet, sekä on ollut aikaa nimetä asioita ja tilanteita. Lasten kanssa on käytetty kuvia puheen ja hahmottamisen tukena. Ajatuksena on ollut myös lapsen osallisuus tilanteissa, esimerkiksi pukemisen ja riisumisen harjoittelu rauhassa. Kaiken kaikkiaan tavoitellaan siis kokopäiväpedagogiikkaa, jolloin päiväkotipäivän jokainen hetki on lapselle oppimisen ja kasvun kannalta merkityksellinen.
Pienryhmiä on muodostettu myös joustavasti lapsia ryhmittelemällä. Olemme kokeneet vaihtuvat pienryhmät toimivaksi tavaksi ja ne ovat myös helposti pedagogisesti perusteltavissa. Olemme pitäneet tärkeänä, että ryhmittelemällä joustavasti kaikki lapset ovat keskenään tekemisissä, oppivat tuntemaan toisensa ja syntyy monenlaisia ystävyyssuhteita. Esimerkiksi olemme jumpanneet kahdessa tai kolmessa eri ikäisten lasten sekaryhmässä. Näin pienemmät ovat saaneet isommista mallia jumpalla. Kielen harjoittelun päivinä (Roihusten arjessa -materiaali käytössä) olemme toimineet S2-lasten kanssa omana ryhmänä, pienimmät omana ja vanhimmat omana ryhmänä, jotta olemme saaneet huomioitua lasten yksilölliset tarpeet ja taidot. Päivittäin toimitaan pienemmissä ryhmissä lyhyitä hetkiä, kuten aamupalalle ruokalaan siirryttäessä. Ensimmäisinä päiväkotiin tulleet lähtevät aamuvuoron kanssa aamupalalle ja välivuorolainen jää vastaanottamaan loput aamupalalle tulevat lapset ja siirtyy ruokalaan heidän kanssaan. Ruokalasta lähdetään ensimmäisenä valmiina olevien lasten kanssa, jotta tarpeetonta istumista ja pitkää odottelua vältettäisiin.
Lähdimme rakentamaan arkea sopimalla melko tarkasti päiväjärjestystä kasvattajien työtehtäviin liittyen. Työvuoroihin sidottiin tehtäviä ja vastuualueita. Syksyn alussa käytössä oli aikuisten ”lukujärjestys”, josta pystyi tarvittaessa käydä tarkistamassa, missä milloinkin kuuluu olla. Toki toimimme joustavasti ja tilanteen huomioiden, mutta pyrimme siihen, että kaikki tietävät etukäteen päivän kulun ja aamuisin voidaan heti keskittyä lapsiin ja toimintaan. Tiimityö ja yhteinen suunnittelu on tärkeää sujuvuuden ja yhteisen ymmärryksen vuoksi. Kävimme keskustelua esimerkiksi siitä, millaiseksi hetkeksi haluamme luoda ruokailutilanteet ja mitä pidämme tärkeänä niissä. Samalla on keskusteltu erilaisten sääntöjen tarpeellisuudesta, jotta vältyttäisiin turhalta sääntöviidakolta.
Viikoittaiset tiimipalaverit olemme pitäneet niin, että joka toinen viikko olemme suunnitelleet seuraavan kahden viikon toiminnan rungon huomioiden lasten kiinnostuksen kohteet ja ajankohtaiset asiat sekä ilmiöt ryhmässä. Näin ollen joka toinen palaveri on vapautunut pedagogiseen keskusteluun, havaintojen jakamiseen sekä toiminnan arviointiin ja kehittämiseen. Yleisesti ajatuksena on ollut, että lähdemme rohkeasti kokeilemaan uusiakin tapoja toimia ja muokkaamme toimintatapaa tarpeen mukaan. Olemme kokeneet tärkeäksi yhteisen suunnittelun, jolloin kaikki tietävät, mitä tehdään ja jokaisella tiimin jäsenellä on mahdollisuus tuoda arkeen omia vahvuuksiaan. Jaamme myös vastuualueita ja aikaa toiminnan valmisteluun.
Koemme onnistuneemme aamupäivien rakenteiden luomisessa hyvin. Kun aikuiset tietävät mitä tekevät yhteisymmärryksessä, lapset pysyvät rauhallisimpina. Selkeä haaste muodostuu luonnollisesti iltapäivisin, jolloin aamuvuorolainen lähtee aikaisin kotiin. Onnistuneesta pedagogiikasta emme voi puhua niinä iltapäivinä, jolloin lapsille puetaan villavaatteet, toppahaalarit, kurahousut ja pakataan reput valmiiksi koteihin. Näihin päiviin ei auttane kuin lisäkädet. Yleisesti iltapäivien rakenne on ollut, että välipalan jälkeen jakaudumme leikkeihin. Ulos aletaan pukea pienimpiä, eniten apua tarvitsevia lapsia. Osa lapsista kykenee leikkimään ja pelailemaan ilman aikuisen vierellä oloa. Välivuoro lähtee ensimmäisen ryhmän kanssa ja iltavuoro auttaa loput lapset pihalle. Näin saadaan varattua pukemiseen riittävästi aikaa ja edelleen vältytään tilanteelta, että kaikki lapset ovat lähdössä samaan aikaan ulos.
Avoimilla mielillä kohti uusia haasteita,
Mari Tamminen (varhaiskasvatuksen opettaja)
Saija Salter (varhaiskasvatuksen opettaja)
Tuuli Pohjasniemi (varhaiskasvatuksen lastenhoitaja)