Syyskuu 2020
Jo vuosia sitten, Taikakammari- ryhmässä ollessani, sen aikaisten lasten kanssa metsässä käydessä, kerroin lapsille tarinaa lähimetsässä olevan koivun juurakossa asuvasta Hillevi-Hiirestä. Samainen tarina Hillevi-Hiirestä on kulkenut mukanani Hiidenkiukaalla avoimen leikkitoiminnan kautta tämänhetkiseen ryhmääni, alle 3-vuotiaitten Satukammariin, jossa kaudella 2019-2020 ja nyt käynnissä olevalla toimintakaudella 2020-2021, olen pienten kanssa metsässä käydessä jatkanut tarinaa Hillevi-Hiirestä.
Hillevi-Hiiren kautta olemme käsitelleet eri tavoin lasten kanssa auttamista, jakamista, erilaisia tunteita sekä arjen asioita ja luonnonkiertokulkua. Isommat esimerkiksi ovat piirtäneet näkemyksensä Hillevin talosta sekä Hillevi-Hiirestä poikasineen, ja kertoneet tarinaa tästä. Pienten kanssa on keskusteltu ja sanoitettu asioita ja tunteita (Hillevistä tuntuu mukavalta, kun autamme häntä keräämään marjoja…Onkohan se orava, joka nähtiin, Hillevi-Hiiren ystävä? Ihan niin kuin te leikitte yhdessä, varmaan Hillevi leikkii muiden metsän eläinten kanssa…jne.)
Lasten kanssa pysähdymme aina metsäaukiolle koivun juurelle, ja muistelemme aluksi, kuka siellä juurakossa mahtoikaan asua (Hillevi-Hiiri poikasineen). Sitten kurkistelemme, onko Hillevi-Hiiri mahdollisesti kotona, ja kuulostelemme kuuluuko ”talosta” rapinaa. Tämän päiväisellä (11.9.2020) retkellä lauloimme lasten kanssa Hillevi-Hiirelle ”Piipaa laulun”, koska lähistöltä oli kuulunut hetkeä aiemmin peruuttavan rekan piippaus ääni. Sen jälkeen keräsimme maahan pudonneita lehtiä, joilla tilkitsimme Hillevi-Hiiren pesää.
Kävimme metsäretkellä jälleen maanantaina 14.9.2020, jolloin ryhmästämme pääsi mukaan eri lapset. Kävimme jälleen tervehtimässä Hillevi-Hiirtä koivun juurella, ja pohdimme mitä Hillevi-Hiiri mahtoi puuhailla hiirenpoikasten kanssa. Keräsimme Hillevi-Hiiren pesään jälleen lehtiä, ja myös marjoja, jotta hänellä olisi mukava olla. Puhuimme lasten kanssa auttamisesta ja siitä, miten hyvä mieli tulee siitä, kun saa apua ja myös siitä kun voi itse olla avuksi toiselle. Lopuksi lauloimme Hillevi-Hiirelle lasten valitsemat laulut ”Tuiki tuiki tähtönen” ja ”Piipaa-laulu”.
Sisälle lepohuoneen nurkkaan pystytettiin oikea teltta, jonka sisälle laitettiin ledivaloja sekä tyynyjä luomaan pesämäistä tunnelmaa. Teltta ”havainnoi” lapsille Hillevi-Hiiren talvipesää, ja on meille ihmisille rauhoittumispaikka, jossa esimerkiksi luemme tarinoita. Kun syksy etenee, kerromme lapsille, että Hillevi-Hiiri poikasineen käy talviunille, ja voimme teltassa hiljakseen lukea satuja lasten kanssa - ehkä Hillevikin poikasineen kuulee tarinamme…
Satukammarin lasten Hillevi-Hiiri seikkailut jatkuvat….
Marraskuu 2020
Muutama Satukammarin lapsi kävi metsässä Hillevi Hiiren talolla maanantaina 2.11 aamu-ulkoiluaikaan. Yllätykseksemme Hillevin puun kolosta pilkisti kirjekäärö lapsille. Lapset eivät ihan heti huomanneet kirjettä, sillä saman tien talolle tultuamme he alkoivat kantaa Hilleville talvivarastoa.
Kun lapset löysivät kirjeen, he olivat innoissaan. Kirje luettiin ääneen lapsille, ja kirjeessä Hillevi mm. kiitti lapsia avuliaisuudesta sekä mukavista lauluista.
Lapset halusivat jälleen laulaa Hilleville lauluja, ja mietimme, että miten Hillevi pärjää, kun ilmat viilenevät.
Seuraavalla viikolla, maanantaina 9.11 lapset kokivat jälleen yllätyksen. Pieni kori oli ilmestynyt Satukammariin, ja sieltä kurkisteli Hillevi-Hiiri. Hillevi-Hiiri oli päättänyt viettää talven ajan Satukammarin lämpöisessä ja rauhallisessa nukkarissa, ja nauttia edelleen lasten mukavista touhuista ja lauluista. Hilleville löytyi kuin löytyikin oma rauhallinen soppi, jonne lapset saattoivat korissa. Soppeen oli kulkeutunut muitakin metsän eläimiä, joista on Hilleville mukavaa seuraa. Hillevi sai myös ihanat valot, muistuttamaan ulkona tuikkivasta tähtitaivaasta sekä joulunajan odotuksesta.
Hillevi Hiiri on ilonamme edelleen kylmenevistä ilmoista huolimatta, sillä nyt voimme viettää hänen luonaan lasten kanssa hiljaisia satutuokioita.
Joulukuu 2020
Satukammarin ryhmän lapset kokivat joulukuun alussa jälleen iloisen yllätyksen: Hillevi-Hiiri oli vikkelänä hiirenä rakentanut lasten ja aikuisten riemuksi upean joulukalenterin ruokailutilamme kattoon roikkumaan.
Lapsille kerrotaan aina ennen kalenteriin kurkistamista, että Hillevi-Hiiri on seuraillut pitkin syksyä, ja seurailee edelleen, lasten touhuja. Lisäksi Hillevi-Hiiri on tehnyt havaintoja siitä, missä asioissa kenenkin taidot ovat kasvaneet syksyn aikana. Kalenterin ideana siis on, että Hillevi-Hiiri palkitsee jokaisen lapsen vuorollaan syksyn aikana tapahtuneista hyvistä aisoista ja / tai kehittyneistä taidoista. Hyviä ja palkitsemisen arvoisia asioita ja taitoja olleet esimerkiksi se, että on innokkaasti yrittänyt riisua tai pukea. Se, että on harjoitellut lelujen jakamista muiden kanssa. Se, että on uskaltautunut laulamaan tai loruttelemaan mukana. Se, että on jaksanut kuunnella satutuokiolla kirjaa. Se, että ollaan ystävällisiä toisillemme…ja niin edelleen. Totta kai Hillevi-Hiiri on maininnut myös siitä, että jokainen meistä on auttanut Hillevi-Hiirtä syksyn mittaan metsässä sekä siitä, kun olemme pitäneet mukavia satutuokioita Hillevi-Hiiren talvimajassa (nukkarissamme olevassa teltassa). Jokaiselle lapselle löytyy vuorollaan joulukalenterista pieni tonttu, jonka voi viedä kotiin ja ripustaa joulukuuseen tai pitää muuten vain koristeena.
Rauhallista joulun odotusta ja ensivuonna uusiin Hiiren seikkailuihin!
Satukammarin Heidi, Anu ja Sari sekä lapset
Heidi Saari
Varhaiskasvatuksenopettaja
Hiidenkiukaan päiväkoti / Satukammari (alle 3-vuotiaitten ryhmä)
Helmi- maaliskuu 2021
Kevättä kohti mennään ja Hillevi Hiiren satutuokiot porskuttavat edelleen.
Eräässä sadussa aiheena olikin ystävyys, josta lapset innostuivat pohdiskelemaan Hillevin eläin ystäviä. No mutta niinpäs. Näin kevään korvilla varmasti Hillevin mieleen onkin jo noussut oma koti pesä, ja siellä asustavat ystävät. Vaikka mainiosti hiirulainen on Satukammarin talvi pesässään viihtynytkin, ja nauttinut lasten satutuokioista ja touhuista.
Tästä lapsilta esille nousseesta aiheesta saimmekin hyvän pohjan todella isolle asialle kuin ystävyydelle. Ystävyys kattaa erilaisuutta, hyväksyntää (niin itsensä kuin toisen) tunteita ja välittämistä. Ystäviä löytyikin monia niin täältä päiväkodilta, kuin muualtakin. Ja uusia ystävyys suhteita rakentuu läpi elämän.
Niin myös Hillevi Hiiren ystäviin kuuluu monenmoista kuonoja ja vipeltäjää😊 niin kuin lapsiakin.
Satukammarissa olevat eläin lehdet saivatkin monta hypistelijää, kun mieluisia eläimiä etsittiin ja liimailtiin.
Satukammarin väki ja Hillevi Hiiri.
Maaliskuu 2021
KEVÄT KOITTAA, JA HILLEVI HIIRI HERÄILEE AURINGONSÄTEISIIN…
Talvi alkaa olla taakse jäänyttä aikaa, ja kevätaurinko alkaa pilkahdella, jopa hieman lämmittääkin. Linnut ovat alkaneet viserrellä ja lumikinokset vähitellen sulaa. Pitkän, kylmän talven yli levättyään Hillevikin on heräillyt kevätauringon ensi säteisiin, ja tuntenut olonsa virkeäksi. Siitä innostuneena hän on kehitellyt itselleen ja poikasilleen pienen aamujumpan, jotta talviunien kankeuttamat jäsenet vetristyisivät.
Eräänä päivänä Satukammarin pienille saapuikin postia Hilleviltä.
Koska Hillevi tietää, että ryhmämme lapset ovat pieniä, hän oli päättänyt saatekirjeen mukana lähettää kuvalliset jumppakortit. Näin kaikkien on helpompi hahmottaa, millaisia liikkeitä halutaan tehdä. Jumppakorttien mallina on, tietenkin, kukapa muu kuin itse Hillevi Hiiri. Lapset ottivat innoissaan jumppakortit vastaan, ja kovasti mallitettiin Hillevin vetreyttäviä liikkeitä.
Ennen kuvakorttien liikkeitä otimme alkulämmittelynä Vauhtivarpaat levyltä kappaleen, jonka tahdissa harjoittelimme liikettä (kävely / juoksu / hyppiminen) ja pysähtymistä (tauko musiikissa). Liikuntahetkemme pidimme pienryhmissä.
Huhtikuu 2021
Kesää kohti mennään, ja Satukammarin lapset jo innolla odottavat pääsevänsä kurkistelemaan Hillevi Hiiren kotipesälle. Lähtöä varten hiirulainen jo kassiaan paikkaileekin. Lapset kävivät metsäretkellä Hillevin pesää jo kurkistamassa, mutta vielä oli talven jäljiltä pesä ja sen ympäristö veden peitossa. Tämä lasten mieltä harmistutti, mutta Hillevi muistutti viihtyvänsä maan mainiosti vielä satukammarissa, lasten kevättouhuja katsellen.
Hillevi on muuttopuuhiensa lomassa huomannut lapsissa kevään tuomaa väsymystä ja levottomuutta, ja päättikin, että hänen telttansa olisi oiva paikka harjoitella rentoutumista ja rauhoittumista. Näitä kullan arvoisia taitoja harjoittelemme pienryhmissä tutun, turvallisen aikuisen kanssa.
Hillevi Hiiren ja hänen ystäviensä kanssa lapset rauhoittuvat rauhallisessa ja tunnelmallisessa sopessa, ja lähtevät mielikuvitus matkalle Lumottuun Metsään. Lumotussa Metsässä lapset kohtaavat eläimiä ja luonnon ääniä. CD:ltä tuleva, rentoutus tarina rohkaisee lasta kuuntelemaan, kuvittelemaan ja kokemaan asioita mielessään.
Suljetaan silmät, hipsutellaan poskia ja nenän päätä. Matkan voi myös jakaa ystävän kanssa, kädestä kiinni pitäen.
Pienten nassujen haukotukset, hymyt, keskittyminen ja päivän rauhallinen jatkuvuus ovat myös Hillevi Hiiren mieleen.
Lapset (ja aikuiset) ovat nauttineet rentoutumishetkistä hulinan ja huiskeen keskellä.
Ihanaa kevättä toivottaa kaikille Satukammarin väki
Toukokuu 2021 Hillevi palaa kotimetsäänsä
Koitti toukokuinen päivä, jolloin Hillevi Hiiri sai naapuriltaan herra Tikalta viestin, että Hillevin kotimetsä ja talo olivat kevättulvien jäljiltä kuivuneet, ja hän voisi muuttaa takaisin kotiinsa. Hillevi oli kuullut, että Satukammarin lapset olivat lähdössä retkelle läheiselle kentälle sekä metsään, ja päätti pujahtaa matkaan mukaan.
Saavuttuamme läheiselle hiekkakentälle, repusta alkoikin kuulua rapinaa. Hillevi Hiiri kurkisti repusta, ja kertoi lapsille, että nyt hänen olisi aika paluu muuttaa omaan kotimetsään. Hillevi kuitenkin toivo, että ennen muuttomatkan jatkumista jumppaisimme vielä kerran yhdessä hänen kuvittamiensa korttien mukaisen, vetreyttävän aamujumpan, joita lapset aiemmin keväällä olivat salissa jumpanneet. Tottahan toteutimme Hillevi Hiiren toiveen, koska hän oli sujauttanut myös jumppakortit reppuun!
Jumpan jälkeen matka jatkui vetreästi kohti Hillevi Hiiren kotitaloa. Perille saavuttuamme Hillevi toivoi, että luemme lapsille hänen laatimansa kirjeen, jossa hän jälleen kiitteli mukavasta talvimajoituksesta. Hillevi kertoi, kuinka on oppinut vuoden mittaan paljon lapsilta erilaisia asioita, ja kuinka on ollut ilo seurata lasten kasvua ja kehitystä.
Lapset olivat innoissaan, kun Hillevin kotitalo oli kunnossa, ja he alkoivat heti koota Hilleville pehmikkeitä ja ruokavarastoa, jotta tämän olisi mukava palata kotiin. Näimme myös oravan, kuuntelimme lintujen laulua (pohdimme, että he ovat varmaan Hillevin naapureita) sekä havainnoimme luonnossa tapahtuneita muutoksia. Maaperä oli kuiva eikä lunta ollut enää yhtään. Puihin oli ilmestynyt lehtiä. Mustikoitten raakileita oli ilmestynyt. Ilmassa lenteli ”ötököitä”.
Aikamme touhuttuamme oli lähdettävä päiväkodille syömään. Lauloimme lasten toiveesta Hilleville ”Piipaa laulun” eli laulun hälytysajoneuvoista. Vielä viimeiset lehdet ja oksan pätkät Hillevin talolle, sekä hyvän kesän toivotukset Hilleville ja muille metsän eläimille.
Hillevi päätti kirjoittamansa kirjeen: ” Nämä eivät ole jäähyväiset, vaan olette aina tervetulleita metsään tervehtimään minua ja muita metsän eläimiä!”
Ihanaa auringonpaisteista kesää kaikille, ja kiva kun olette olleet mukana
seikkailussamme!
Terkuin Satukammarin lapset ja aikuiset