Lintuprojekti Ridasjärven päiväkodissa

Huhtikuussa seurasimme lasten kanssa ikkunasta, kuinka sinitiainen teki pesää puussa olevaan linnunpönttöön. Keskustelimme linnuista ja pohdimme kuinka monta munaa sinitiainen munii.

Luimme kirjoja linnuista, kuuntelimme lintujen ääniä ja teimme retkiä lintutornille katsomaan lintuja.

Ryhmässämme on ollut Hugopöllö (käsinukke) syksystä asti. Hänellä on pesä päiväkodin seinällä. Hugon pesään ilmestyi muna. Lapset miettivät milloin muna kuoriutuu ja kuinka monta poikasta Kuvassa  Hugopöllö (käsinukke)

Eräänä aamuna lapset huomasivat, että muna on kuoriutunut. Poikasia ei näkynyt missään, mutta Hugon pesässä oli kirje. Kirjeessä Hugo kertoi, että muna oli kuoriutunut yöllä. Päiväkodin ikkuna oli jäänyt auki ja poikaset olivat lähteneet kokeilemaan siipiään. Hugo oli nähnyt heidän lentävän metsän suuntaan ja pyysi lapsilta apua poikasten etsintään.

Lähdimme metsään etsimään poikasia. ja niin niitä alkoi löytyä, mm. kävelytien vierestä, puunoksalta, sammaleen päältä. Jokainen lapsi löysi ainakin yhden poikasen. Veimme poikaset takaisin päiväkodille Hugon luokse.

Seuraavana päivänä Hugon pesässä oli taas kirje. Kirjeessä Hugo kiitteli lapsia, kun he olivat löytäneet poikaset. Hugo kertoi, että pesässä oli aika ahdasta ja pyysi lapsia askartelemaan poikasille omat linnunpöntöt.

Kuvassa linnunpönttö

Vietimme lintuviikkoa 13-19.5. ( https://www.birdlife.fi/tapahtumat/lasten-lintuviikko/ ) Lasten lintuviikon tarkoituksena on tutustua lintuihin etsimällä merkkejä lintujen pesinnästä. Lähdimme siis linturetkelle! Keskustelimme lasten kanssa lintujen pesinnän merkeistä ja etsimme niitä yhdessä. Lapset kuvasivat tabletilla merkkejä mitä löysimme. Näimme mm. linnunmunan kuoren palasen, linnunpönttöjä, reikä puussa, lintuja rantakaislikossa. Lapset saivat kunniakirjan lintuviikkoon osallistumisesta (materiaali lintuviikko nettisivulta).

 

 Kuvassa puun runko

 

kuvassa on munankuori maassa

 

 kuvassa on linunpönttö koivikossa

Lukemaan hankkeen Anne tuli käymään päiväkodillamme ja hänen kanssaan ideoimme, miten saamme liitettyä lintuprojektimme ja lukemaan- hankkeeseen. Kirjaksi valikoitui Ruma ankanpoikanen, jossa yhdistyi lintuprojektimme ja tunnetaidot, joita harjoittelemme yhdessä.

Ruma ankanpoikanen esitettiin lapsille pöytäteatterina. Lapset kuuntelivat ja katselivat tarkasti ja he osasivat hienosti tunnistaa ruman ankanpoikasen tunteita.

”Miltä rumasta ankanpojasta tuntui, kun toiset puhuivat hänelle rumasti?”

”Pahalta”, vastasi yksi lapsista.

 

Pöytäteatterin jälkeisinä päivinä luimme kirjoja Rumasta ankanpojasta. Jatkoimme keskustelua tarinasta. Mitä siinä tapahtui, miltä ankanpojasta tuntui, kun hänelle ilkuttiin? Miltä hänestä tuntui sitten kun hän huomasi olevansa joutsen ja pääsi muiden joutsenien luokse?

kuvassa on lastenkirjoja pöydällä

Pöytäteatteri Rumasta ankanpojasta esitettiin lapsille uudelleen, jonka jälkeen lapset saivat itse esittää tarinaa pöytäteatterilla.

kuvassa lapsetesittvät pöytäteatteria

Projekti päättyi toukokuun viimeisellä viikolla siihen, että Hugon pesästä löytyi kirje. Kirjeessä Hugo kertoi, että oli nähnyt lintutornilla, kuinka ankanpoikaset olivat olleet ilkeitä rumalle ankanpojalle. Hugo kertoi, että oli jutellut ankanpoikien kanssa ja ankanpojat olivat toivoneet apua siihen, miten heistä tulisi ystävällisiä.

Hugo kertoi, että lintutornilta lähtee ystävyydenpolku, jonka varrella on tehtäviä lapsille. Jokaisesta tehtävästä ankanpojat saavat palan ystävällisyyttä itseensä.

Mehän lähdimme heti matkaan! Ystävyydenpolulla oli kolme tehtävää, jotka lapset suorittivat hienosti! Viimeisellä pisteellä ankanpojat olivat saaneet ystävällisyyttä itseensä ja lapset saivat itselleen ystävyydenvoimakivet. Lopuksi vietimme vielä ystävyydenjuhlat lintutornilla.

Joutsenkirje lapsille:

Hei lapset,

Lensin eilen illalla lintutornille katselemaan näkyisikö siellä lintuja.

Näin siellä ankanpoikasia jotka olivat ilkeitä yhdelle toiselle erilaiselle ankanpojalle. Haukkuivat häntä rumaksi ankanpojaksi, eivätkä tahtoneet ottaa häntä mukaan leikkiin.

Juttelin ankanpoikien kanssa, siitä miltä rumasta ankanpojasta tuntuu. Ja että ei haittaa vaikka kaikki eivät ole samanlaisia. Kaikki me olemme yhtä tärkeitä juuri sellaisina kuin olemme.

Ankanpojille tuli paha mieli siitä että he ovat olleet ilkeitä. He toivoivat apua mitä pitäisi tehdä, että heistä tulisi ystävällisiä.

Pyydänkin nyt teiltä lapsilta apua. Te voisitte näyttää ankanpojille mitä on ystävällisyys. Lintutornilta lähtee ystävyydenpolku, jossa on erilaisia tehtäviä. Menkää sinne ja tehkää tehtävät yhdessä. Jokaisesta tehdystä tehtävästä ankanpojat saavat palan ystävällisyyttä itseensä.

Jokaisen tehtävän kohdalla on tälläinen joutsenen kuva, katsokaa tarkasti ja etsikää yhdessä tehtäväpisteet polulta.

Onnea matkaan!

kuvassa kyhmyjoutsen ui vedessä

 

TEHTÄVÄ 1

Ankanpoikaset leikkivät yhdessä. Ruma ankanpoikanen on yksin ja katselee, miten muilla on kivaa yhdessä. Ruma ankanpoikanen on surullinen, kun hän on yksin. Mitä muut ankanpoikaset voisivat tehdä, että ruma ankanpoikanen tulisi iloiseksi? Mikä olisi ystävällinen teko?

TEHTÄVÄ 2

Yhteinen laululeikki piirissä.

Lähdetäänpä uimaan, uimaan, uimaan,

lähdetäänpä uimaan piirissä.

Hip hei trallallaa, uidaan polskitaan,

hip hei trallallaa piirissä.

Vaihdetaanpa suuntaa, suuntaa, suuntaa,

vaihdetaanpa suuntaa piirissä.

Hip hei trallallaa uidaan kauhotaan,

hip hei trallallaa piirissä.

 kuvassa sorsaemo ja poikaset uivat

TEHTÄVÄ 3

Halaa puuta ystävän kanssa.

 kuvassa kyhmyjoutsenet vedessä

 Kirje lapsille:

Hienoa lapset!

Löysitte kaikki tehtäväpisteet ja teitte upeasti tehtävät yhdessä.

Jokaiselta tehtäväpisteeltä ankanpojat saivat palan ystävällisyyttä itseensä ja nyt he tietävät kuinka olla ystävällisiä.

Tässä teille jokaiselle oma ystävyyden voimakivi.

Puun takana on teille eväspussi. Pidetään ystävyydenjuhlat!

 

 Ystävyyden polku:

 kuvassa on puuhun lapsille jätetty viesti

 kuvassa on ankanpoikasten kuvia maassa

                                         varhaiskasvatuksen opettaja Satu Rantamäki

Päivitetty 14.6.2019