Anne Knape kävi lukemassa lapsille pienryhmissä kirjan "Mur, eli karhu".
Ennen kirjan lukua lapset pohtivat yhdessä ketkä kirjassa seikkailivat, missä seikkailijat olivat ja mitä kirjassa tapahtuu.
Ajatuksia vaihdettiin ja toisia kuunneltiin.
Kirjaa lapset kuuntelivat lähes ääneti ja Mur- karhun vihaisuus kirjassa oli herättänyt lapsissa ajatuksia. Näitä heränneitä tunteita käytiin lasten kanssa läpi kirjan loputtua.
Joku innostui harjoittelemaan Mur- nimen sanomista.
Jatkoimme Mur-tarinaa talon aistihuoneessa, jossa on metsän tunnelma. Ipadin appilla mur- kirja heräsi eloon ja pieni punatulkku lennätti lapset uuteen seikkailuun. Matkalla läpi metsän aina karhun kololle asti. Lapset näkivät leppäkerttuja, oravia, sieniä, lehtikasoja, kukkia ja paljon muuta.
Karhun kolossa nukkui kolme isoa karhua ja pieni karhunpoikanen emonsa vatsan päällä. Lapset yrittivät kovasti saada karhut heräämään, mutta eivät onnistuneet.
Lopulta tarina päättyi talviseen metsään, jossa revontulet loistivat taivaalla.
Lasten jännitys seuratessa tarinaa iPadilta oli suorastaan käsinkosketeltavaa ja innostunut odotus siitä, mitä seuraavaksi tapahtuu. Punatulkku meni välillä piiloon ja se ihmetytti monia ”minne se meni?” ”Ääni kuuluu, ei se voi olla kaukana”
Tarinan loputtua monesta suusta kuului ”Uudestaan” ja huoneesta poistui onnellisen näköisiä lapsia.
Käytyämme tarinat läpi lapset saivat maalata omat mur-karhunsa. Ruskealla sormivärillä jokainen maalasi omanlaisen karhun käyttämällä tekemiseen ympyröitä. Hienoja karhuja papereille muodostuikin. ”Tää näyttää ihan kakalta!” yksi lapsista totesi.
Lasten innostus Mur-karhusta tarttui niin, että päätimme herättää karhun henkiin. Mikä olikaan riemu, kun Mur-karhu ilmestyi pihamaalle lasten ulkoillessa. Lapset juoksivat heti karhun luokse kyselemään mitä nyt tapahtuu.
Karhu halusi jakaa lasten kanssa jumppahetken ja leikki karhu nukkuu leikkiä. Riemunkiljahduksen raikuivat pitkin pihaa karhun yrittäessä saada juoksevia lapsia kiinni.
Mirva Kuusisto
Hiidenkiukaan päiväkoti.