1. Ennen vesijohtolaitosta

Siis taitaa kyllä alhaisissa kerruksissa olla wettä äsmältä, waikka maan pinnassa on täysi weden puutos. Niin saadaan wettä laahata monet wirstat, ehkä sitä yllinkyllin löytyisi omain jalkain alla, jahka sille waan tietä walmistetaan maan pintaan pääsemään.

(Lähteistä, Anon. 1859/ Pohjavesi ja pohjaveden ympäristö, Mälkki Esko, 1999).

Edelle kirjoitetut alkusanat johdattavat meidät tutkimaan Hyvinkään kaupungin vesihuollon historiaa. Kirjallisuudesta ja vanhoista sanomalehdistä olemme löytäneet mm. seuraavia hajanaisia tietoja ajalta ennen vesijohtolaitosta tämän historiasarjan ensimmäiseen osaan.

Vesistöjä, Vantaata lukuun ottamatta, kaupungin alueella ei ole. Sen sijaan pohjavettä purkautuu runsaasti nummialueiden laidoilla, erityisesti jyrkän pohjoisluoteisen reunan juurella. Tämä vesi on ollut aikoinaan niin suosittua Helsingissäkin, että jo vuonna 1876 sitä kuljetettiin rautateitse tammitynnyreissä pääkaupunkilaisten kulutukseen.

(Suomenmaa: maantieteellis- ja yhteiskunnallinen tieto- ja hakuteos, WSOY, 1968).

Vuonna 1911 Parantola, villatehdas ja rautatieasema rakennuttivat yhteisen likaviemäristön, joka laski Palojokeen. Paikalliset maanomistajat valittivat joen veden likaantumisesta vuosikymmenien ajan ja vuonna 1939 villatehdas rakensi itselleen jäteveden puhdistuslaitoksen. Ensimmäiset kunnalliset viemäriverkostot rakennettiin 1930-luvun alkupuolella radan länsipuolelle.

(Hyvinkään kulttuuriympäristön historiallinen kuvaus, Alanko Marja, 1985).

Hyvinkään kauppalan vesihuolto oli 1930-luvulla puutteellinen: vedensaanti oli kaivojen varassa ja vesipula esti uusien teollisuuslaitosten saamisen. Valtuusto päätti 1938 suorittaa vedensaantitutkimuksen.

(Hyvinkään seudun historia, Junnila Olavi, 1988).

Hyvinkään kauppala ja valtio joutuivat 1930-luvulla ristiriitaan viemäröintikysymyksissä. Lääninhallitus määräsi 1940, että kauppalan viemäröinti oli saatettava kestävälle perustalle terveydellisten haittojen eliminoimiseksi. Kauppalan mielestä vaade oli kohtuuton, kun kauppalan osuus saasteisiin oli vähäinen. KHO kuitenkin vahvisti 8.11.1940 lääninhallituksen päätöksen. Kauppalan viemäriverkkoa rakennettiin 1930-luvulta alkaen asteittain mm. työttömyystöinä. Yhdyskunnan omiinkin laitoksiin, esim. Puolimatkan ja Tehtaan kouluihin rakennettiin kunnallistekniikkaa.

(Hyvinkään seudun historia, Junnila Olavi, 1988).

Lääkintähallitus on ehdottanut läänin maaherralle, että viemärioja, joka sivuaa Viertola-aluetta Hyvinkään aseman läheisyydessä, määrättäisiin ojan käyttäjien toimesta ja kustannuksella suljettavaksi putkiin niin pitkältä kuin Hyvinkään kunnanvaltuusto on aikoinaan anomuksessaan esittänyt. Valtuusto päätti, viitaten ennen tehtyyn anomukseensa, yhtyä lääkintähallituksen esitykseen.

(Hyvinkään Sanomat 2.7.1925).

Kauppalan puhtaanapito. Jokaisessa pihassa pitää poliisijärjestyksen mukaan olla likakaivo, johon kaikki jätteet on koottava. Nimenomaan säädetään, etteivät ne sieltä saa valua pihalle, kadulle tai toisen tontille. Niinikään on talonomistajain huolehdittava siitä, että käymälät ja likasäiliöt pidetään siisteinä ja mikäli mahdollista hajuttomina, kuin terveydenhoito-ohjesääntö edellyttää.

(Hyvinkään Sanomat 21.6.1927).

Eräs kauppalamme varjopuolia on, että vettä on verraten vaikea saada. Vesistöjä ei ollenkaan ole läheisyydessä ja kaivojen kaivaminen korkealle harjulle tulee kalliiksi. Täytyy etsiä luontoiset runsaat vesisuonet, jos runsaammin vettä halutaan saada. Tämä tehtävä taas on yksityiselle miltei mahdoton. Kauppala yksin voi sen menestyksellisesti suorittaa. Vesijohtokysymys siis tulee heti asemakaavan vahvistamisen jälkeen myös päiväjärjestykseen. Sillä on suuri merkitys monessakin suhteessa. Ensiksikin kohottaa se huomattavasti kauppalan asumistasoa. Kunnollisia ja mukavia asuntoja kylpyhuoneineen voidaan järjestää kohtuullisilla kustannuksilla vain siellä, missä on vesijohto. Talojen korkeuteen vaikuttaa vesijohto myöskin ratkaisevasti. Kauppalan keskuksessakaan, jossa korkeampiakin rakennuksia voi puoltaa, ei rakennuskorkeus kohoa kahta kerrosta korkeammalle, ellei vesijohtoa ole järjestetty.

Palosuojelu on kysymys, joka kauppalassamme on hyvin huonosti järjestetty tai oikeastaan vielä kokonaan järjestämättä. Lukuunottamatta yksityisiä palosuojelulaitteita ei kauppalalla itsellään oikeastaan ole mitään muuta palosuojeluvehkeitä kuin muutamia kaivoja ja niistäkään ei tiedetä, riittääkö niissä vettä kovinkaan moneksi kymmeneksi minuutiksi. Varsinaista palokuntaa ei ole olemassakaan ja vapaaehtoinen palokuntakin perustettiin vasta näinä päivinä. Vapaaehtoisen palokunnan perustaminen kuitenkin osoittaa, että harrastusta asiaan on olemassa, kun vain sitä osataan oikein ja tarkoituksenmukaisesti johtaa. Mutta se ei riitä. Kauppalan itsensä on hankittava vakinainen palokunta, vaikka pienikin. Ainoastaan reservinä voi yksityisten harrastuksen varassa oleva vapaaehtoinen palokunta menetyksellisesti toimia. Tehokkaan palosuojelun kannalta on myöskin vesijohto välttämätön.

(Hyvinkään kauppalanjohtaja Rieti Itkonen, Hyvinkään Sanomat 4.10.1927).

…Eräässä suhteessa on kauppalamme kuitenkin luonnon puolesta huonosti varustettu. Tarkoitamme aikaisemmin jo mainitun vesistöjen puuttumista. Kansan terveyden hoidon sekä urheilun kannalta niin suositeltavaan uimiseen ei meillä hyvinkääläisillä ole juuri ollenkaan tilaisuutta. Lähin joki, tai paremmin oja, on 4 kilometrin matkan päässä ja lähin järvi, 9 kilometrin takana. Näin ollen ei uiminen voi mitenkään muodostua yleiseksi. Vain harvojen kannattaa kustantaa itselleen kesän kuumimpinakaan päivinä sellainen ylellisyys. Uiminen onkin Hyvinkäällä suorastaan ylellisyysnautinto. Sitä ei voida muuten auttaa kuin rakentamalla uima-allas, mutta se on suuria kustannuksia kysyvä laitos, jos siitä nimittäin aiotaan vähänkään kunnollisempi. Ja niin kauan kuin vesijohtokysymys ei ole myönteisesti ratkaistu, lienee paikkakunnallemme allasta hyvin vaikea saada. Vesijohtolaitoskysymyksen ympärille näemme siis kokoontuvan useiden kauppalan tärkeiden tehtävien ratkaisun.

(Hyvinkään kauppalanjohtaja Rieti Itkonen, Hyvinkään Sanomat 14.10.1927).

Koska kauppalaamme hiukankin suurempien tulipalojen sattuessa on sammutustyötä estämässä vedenpuute, päätettiin esittää kauppalalle, että rakennettaisiin kyllin suuria maanalaisia vesisäiliöitä, yksi Pohjoiseen piiriin ja toinen Kirjavalle tolpalle. Nämä kaksi ensi aluksi sekä sitten jälkeen päin vielä yksi vesisäiliö Mustan Männistön puolelle. Näihin säiliöihin nostetaan vesi tavallisesta kaivosta sähköpumpun avulla varastoon. Vesisäiliön suuruus ajateltiin sellaiseksi, että sinne mahtuu vettä noin 75 m3. Samoin päätettiin kauppalan nykyiset palokaivot laittaa heti kuntoon.

(Hyvinkään sanomat 15.12.1928).

Kauppalanhallitus on äskettäin anonut Rautatiehallitukselta, että viimemainittu ryhtyisi kiireellisiin toimenpiteisiin vesihanan rakentamiseksi Hyvinkään asemalla olevan vesitornin läntiseen sivuun, sekä samanlaisen vesihanan veturitallin seinään, johtamaan vettä tallin vesisäiliöstä, jotka ovat yhteydessä vesitornin säiliön kanssa. Tällä toimenpiteellä on kauppalanhallitus tarkoittanut luonnollisten vedenottopaikkojen ja vesijohdon puutteessa turvata tulipalon sattuessa vedensaantimahdollisuuksia. Kauppala kyllä rakentaa erikoisen palokaivon n.s. Kirjavantolpan seudulle. Kaivon paikastakin on jo asianomaisen maanomistajan kanssa sovittu. Tämä palokaivo tulee tyydyttämään vedenottotarvetta verrattain laajalla alueella. Edellä mainittujen vesihanojen saanti on kuitenkin sangen tärkeää. Toiveita on, että Rautatiehallitus tähän kauppalan anomukseen suostuukin.

(Hyvinkään Sanomat 19.4.1929).

Päivitetty 29.12.2021

HYVINKÄÄN VESI 
Kerkkolankatu 42,
05800 Hyvinkää 
PL 24, 05801 HYVINKÄÄ 
p. 019 459 11* (kaupungin vaihde)


Laskutus:
ma-pe 9-15
040 832 5353
vesihuolto@hyvinkaa.fi

Muut palvelut
ma-to 7-16, pe 7-14.30