Vesi- ja viemärioloista
Tämän jakson numero 17 tapahtumat sijoittuvat vuosien 1930-1981 välille.
Filosofian tohtori Olavi Junnila (s. 1935 – k. 2020) kirjoittaa seuraavasti Hyvinkään kauppalan ja myöhemmin Hyvinkään kaupungin vesihuollon vaiheista kirjassaan Hyvinkään seudun historia (s. 225, 346–349). Kirja on ilmestynyt vuonna 1988.
Ajan haasteita
1940-luvun jälkipuoliskolla ja seuraavan vuosikymmenen alkupuoliskolla tapahtunut kehitys hahmottuu esimerkinomaisin poiminnoin: vesijohtolaitos valmistui 1945, (Ammattikoulun) vesitorni 1951; vesijohtoverkkoa oli 1951 jo noin 18 km, ja viemärien rakentaminen edistyi lähes samaa tahtia; (jäteveden) pääpuhdistamoa alettiin pystyttää Rääkänpäähän 1951; tieverkostoa kehitettiin ja päällystettiin; huomiota kohdistettiin koulu-, terveys- ja sosiaalipalveluihin, kauppalan keskustan kehittämiseen sekä teollisuus- ja asuinalueiden suunnitteluun jne. Onnistuneen yhdyskuntapolitiikan edellytyksenä oli, että kauppala osallistui aktiivisesti asuntotuotannon kehittämiseen.
Vesi- ja viemärioloista
Hyvinkään kauppalan vesihuolto oli 1930-luvulla puutteellinen: vedensaanti oli kaivojen varassa ja vesipula esti uusien teollisuuslaitosten saamisen. Valtuusto päätti 1938 suorittaa vedensaantitutkimuksen. Asiaan palattiin 12.9.1940 antamalla tutkimuksen suorittaminen Oy Yleiselle Insinööritoimistolle. Sama yhtiö sai vuonna 1943 tehtäväkseen kauppalan vesijohtolaitoksen rakentamisen. Valtuusto oikeutti kauppalanhallituksen toteuttamaan hankkeen edellytyksinä olleet rahoituksen järjestäminen, pakkolunastustoimet, rakennusluvan ja työvoiman hankkimisen jne. Kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriön työvoimaosasto myönsi 1943 työluvan 30 henkilölle ja sopimus urakoitsijan kanssa allekirjoitettiin 16.8.1943. Luototuksen järjestivät Kansaneläkelaitos ja Hyvinkään Säästöpankki.
Vesijohtolaitos vastaanotettiin 20.9.1945. Sen kokonaishinnaksi tuli 12,7 mmk ja siinä oli runkoverkkoa 10,5 km. Laitoksen laajentaminen havaittiin pian tarpeelliseksi ja päätös kypsyi 1946–47.
Sveitsin väliaikainen vesitorni oli puurakenteinen ja sen ikä siksi lyhyehkö. Päätös uudesta tornista tehtiin 1949. Asiaa kiirehti se, että Sveitsin tornin paine oli liian vaatimaton YVT:n *, VR:n konepajan ja muiden suurten yksiköiden tarpeisiin. Juuri kun uusi torni oli valmistumassa v. 1951, vanha torni rikkoutui. Uusi 12 miljoonan litran vetoinen tornikaan ei pitkään ollut riittävä: järjestetyn suunnittelukilpailun mukaisesti rakennettiin 1968 toinen torni Puolimatkaan.
*Toim. huom. YVT = Yhdistyneet Villatehtaat.
Hyvinkäältä käsin osallistuttiin myös Helsingin vedentarpeen tyydyttämiseen: 1950-luvulla uusittiin Suoli- ja Kytäjärven vanhat padot. Rakennustyöstä sopivat Kytäjän kartano ja Helsingin kaupunginvaltuusto ja urakoitsijaksi valittiin Insinööritoimisto Vesto Oy. Rautabetonista tehty pato valmistui 1952. Vedensäännöstely koski myös Keihäs-, * Suoli-, Valk- ja Tuusulanjärveä.
*Toim. huom. Tässä tarkoitettaneen jälleen Hirvijärveä.
Kauppalan vedenkulutus oli keväällä 1950 2300 m3/ vrk. Kun kasvuvauhti oli nopeaa, vesipula oli taas uhkaamassa. Uusi vedenottoalue löydettiin lentokentän pohjoispuolelta Erkylän kylästä valtion mailta. Kauppala anoi oikeutta sen pakkolunastamiseen, mutta muutti pian suunnitelmiaan ja kohdisti pakkolunastusvaateensa Hyvinkäänkylä Anttila, Yli-Anttilan ja Tähkälän tiloihin. Valtioneuvoston lupa saatiin 1954 ja kaksi vuotta myöhemmin valmistui rakennusmestari Arvi Rostilan urakoima Hyvinkäänkylän pumppuasema. Se toimi 1960–65 Hyvinkäänkylän Vesihuolto Oy:n nimessä. Yhtiön purkauduttua pääosakkaaksi tuli maalaiskunta. Vuonna 1961 Hyvinkään kunnat olivat ostaneet lisää maata vedenpuhdistuslaitoksen tarpeisiin Hyvinkäänkylässä.
Hyvinkään kaupunki määritti 1960-luvun lopulla kantansa Helsingin alueen vedenhankintasuunnitelmaan ja kartoitti vuoteen 1968 mennessä Maa ja Vesi Oy:n avulla pohjavesivaransa. Länsi-Suomen vesioikeuden kanssa neuvoteltiin vedenotosta Suolijärvestä. Kaupungin asenne Päijänne-tunneliin oli periaatteessa suopea, mutta se vaati tutkittavaksi tunnelin vaikutuksen pohjavesiin. Kaupunki toivoi myös hankkeen käynnistymisen siirtyvän noin vuoteen 1990, mutta pääkaupunkiseudun vedentarve ei sallinut näin pitkää viivykkiä.
Erkylän lukoilla ja Monnissa 1960-luvun lopulla suoritetut koeporaukset olivat tarpeen, kun oli ilmennyt, etteivät Hyvinkäänkylän ja Sveitsin vedenottamot kyenneet tyydyttämään Hyvinkään vedentarvetta. Tutkimuksia teki Insinööritoimisto Oy Vesitekniikka Ab ja pohjaveden hyödyntäminen aloitettiin 1970-luvun alussa Vesto Oy:n rakennustöiden valmistuttua. Hausjärveä Hyvinkään hankkeet eivät miellyttäneet, mutta Länsi-Suomen vesioikeus puolsi niitä.
Päijänne-tunnelin rakentaminen alkoi 1973. Ensimmäinen vaihe valmistui 1977 ja toinen 1979. Jo tuolloin vettä voitiin johtaa Kalliomäen voimalaitospumppaamon avulla mm. Hyvinkäälle. Rakennustyön kolmas vaihe valmistui 1982. Hyvinkää omisti vesiyhtiön osakkeista 2,15 %. * Kaupunki päätti 1977, että se ottaisi vuodesta 1979 alkaen lähes 50 % käyttövedestä tunnelista. Hikiän tekopohjavesilaitos valmistui 1979. Työ maksoi Hyvinkään kaupungille lähes 1,7 mmk. Vuonna 1981 asennettiin Nopon Tienhaaran pumppaamo. **
*Toim. huom. Pääkaupunkiseudun Vesi Oy
**Toim. huom. Tässä tarkoitetaan Raivaajantien jätevesipumppaamoa.
Hyvinkään kauppala ja valtio joutuivat 1930-luvulla ristiriitaan viemäröintikysymyksessä. Lääninhallitus määräsi 1940, että kauppalan viemäröinti oli saatettava kestävälle perustalle terveydellisten haittojen eliminoimiseksi. Kauppalan mielestä vaade oli kohtuuton, kun kauppalan osallisuus oli vähäinen. KHO * kuitenkin vahvisti 8.11.1940 Lääninhallituksen päätöksen.
*Toim. huom. KHO = korkein hallinto-oikeus.
Kauppalan viemäriverkkoa rakennettiin 1930-luvulta alkaen asteittain mm. työttömyystöinä. Yhdyskunnan omiinkin laitoksiin, esim. Puolimatkan ja Tehtaan kouluihin, rakennettiin kunnallistekniikkaa. Ensimmäinen viemärisuunnitelma hyväksyttiin 1943 ja Sisäasiainministeriö vahvisti sen 1945. Se oli toiminnan perustana. Kauppala otti pitkäaikaista lainaa käyttääkseen sitä mm. viemäriverkoston ja puhdistuslaitoksen rakentamiseen.
Vallitsevissa poikkeusoloissa kauppala ei kyennyt puhdistuslaitos- ja viemäröintitöitä määrätyssä aikataulussa vaan haki lykkäystä. Lääninhallitus asetti viemäröinnin järjestämisen uudeksi takarajaksi marraskuun 8. päivän 1947. Kauppalan yleinen viemärijohdon rakentamissuunnitelma vahvistettiin elokuussa 1946 ja YVT:n Voitto-palstasta lunastettiin 1947 osa puhtaanapitolaitosta varten.
1950-luku oli kummassakin Hyvinkään kunnassa viemäröinnin nykyaikaistamisen kautta. Kauppala kehitti luototukseen turvautuen puhdistuslaitostaan. Voitto-palstan sijasta puhdistuslaitos päätettiin pystyttää Kangasmaa-tilalle Martin alueelle entisen kaatopaikan lähelle. Kun YVT oli torjunut kauppalan aloitteen yhteisen puhdistuslaitoksen rakentamisesta, Martin laitos sai kannatusta. Sen kustannusarvio oli 25 mmk ja se palveli kauppalan itäosien tarpeita. Laitoksen vaikutusalueella oli tuolloin noin 5000 asukasta, mutta väen ennakoitiin kaksinkertaistuvan vuoteen 1960 mennessä. Martti valmistui 1952 ja sen käsiteltäväksi ohjattiin Helsingin – Hämeenlinnan maantien eteläpuolisten alueiden talous- ja sadevedet. Käsittelyn jälkeen ne juoksutettiin Palo-ojaan.
Myös läntisten osien tarpeisiin oli puhdistuslaitos välttämätön. Keskuskonepaja laski vetensä uima-altaan läheisyyteen, Kruununpuistossa likavesiä pumpattiin kaduille ja Puusepän- ja Tasavallankadun kulmassa viemäri päättyi avo-ojaan ja likavesi levisi pelloille. Nummisillan avoviemäri aiheutti hajuhaittoja. Hyyppärän puhdistamon valmistuminen 1957 paransi puhdistustilannetta huomattavasti.
Hyvinkään maalaiskunta valitsi 1958 Oy Vesi-Hydron laatimaan Hyvinkäänkylään ja Jokelaan * vesijohto- ja viemärisuunnitelmaa. 1950-luvun puhdistuslaitosten kapasiteetti ei kauaa riittänyt: Martti uusiutui 1965, Hyyppärä 1966. Hyvinkäänkylän Kittelän puhdistamo otettiin käyttöön 1975 ja Hyvinkäänkylän pienpuhdistamo siirrettiin Vehkojaan. Vanutehtaan ja kaupungin yhteistyönä Kaukas sai puhdistamon 1970-luvun jälkipuoliskolla. Ridasjärven puhdistamo uusittiin 1978 ja perustui biologisiin sovelluksiin. Laitokseen kytkettiin usean paikallisen yhteisön jätevedet. Sen kustannuksista kaupunki maksoi 52, Hyvinkään huoltola 42 ja Helsinki 6 %. Puhdistamo tehtiin kaupungin omana työnä.
*Toim. huom. Jokela kuului Hyvinkään kaupunkiin vuosina 1969–1974.
Kaltevan puhdistamo valmistuu eri vaiheiltaan vasta 1990-luvulla ja on mittava 1980-luvun hanke. Valtio on tukenut kaupunkia rakentamisessa. Kaltevan valmistuminen merkitsee Martin lopettamista ja Hyyppärän vesien ohjaamista Kaltevaan. Puhdistamon rakentaminen kävi tarpeelliseksi, kun vesien puhdistukselle asetettiin sellaiset normit, etteivät vanhat puhdistuslaitokset kyenneet niitä täyttämään. Kaltevan valmistumista odoteltaessa kaupunki on lisääntyvällä kemikaalien käytöllä varmistanut sen, että vesistöihin juoksutettavat vedet täyttävät puhdistusehdot.