Hyvinkään uusi sukupolvi
Anja Korkiakangas, Aino Rytkönen, Niko E. Saari, Rosalia Silfer ja Musta Sappi
9.2.–4.5.2025
Museokeskus Taikassa nähdään ensi keväänä näyttely Hyvinkään uusi sukupolvi, jossa esitellään viiden uransa alkupuolella olevan hyvinkääläistaiteilijan teoksia.
Näyttelyssä ovat mukana taiteilijat Anja Korkiakangas, Aino Rytkönen, Niko E. Saari, Rosalia Silfer ja Musta Sappi -nimellä taidetta tekevä Jukka Saranpää. Näyttelyn kautta museovieraat saavat nähtävilleen monipuolisen kattauksen uutta hyvinkääläistaidetta. Näyttelyn on kuratoinut Hyvinkäällä pitkään asunut ja työskennellyt kuvanveistäjä Maija Helasvuo.
Korkiakangas, Rytkönen, Saari, Silfer ja Saranpää työskentelevät eri tekniikoiden ja materiaalien kanssa. Nuorten taiteilijoiden näyttelyssä museokeskus Taikan suuressa näyttelysalissa tullaan näkemään monipuolisesti niin maalauksia, veistoksia ja grafiikkaa, kuin tekstiilitaidetta ja performanssejakin.
Museokeskus Taikan näyttely pyrkii myös nostamaan esille taiteen tukemisen tärkeyttä. Hyvinkäällä on pitkät perinteet taidekaupunkina, jonka aina uudet taiteilijasukupolvet ovat löytäneet. Perinteiden jatkuvuudesta tulee kuitenkin pitää huoli, jotta seuraavakin sukupolvi löytää tiensä kaupunkiin.
Anja Korkiakangas (s.1991) on opiskellut taiteita Hyvinkäällä ja valmistunut vuonna 2022 kuvataiteilijaksi Satakunnan ammattikorkeakoulusta. Taidemaalarina uransa aloittanut Korkiakangas tekee nykyisin veistoksellisia, usein virkkaustekniikalla toteutettuja teoksia, joiden materiaalina hän käyttää kierrätyslankoja ja hukkatekstiiliä. Korkiakangas kertoo inspiroituvansa uudesta kotiympäristöstään taajaman ulkopuolella, pellon ja metsän välissä. Siellä arkinen luonto, kuten irtoavan kaarnan muoto, ketun kiljahdukset yöllä ja kompostin oudot asukit näyttäytyvät taiteilijalle lähes maagisina.
Aino Rytkönen (s.1995) on hyvinkääläinen kuvataiteilija, joka on valmistunut Satakunnan ammattikorkeakoulusta vuonna 2020. Rytkönen on taidemaalari, joka käyttää aiheenaan erilaisia naiskehoja. Vartalot, jotka yleisessä keskustelussa tulkitaan viallisiksi ja epäonnistuneiksi, ovat Rytkösen mukaan kiinnostavia niihin näkyviin jääneen elämän vuoksi. Ylipaino, arvet, selluliitti ja vino ryhti tarjoavat taiteilijalle täydellistä sileyttä ja kauneutta mielenkiintoisemman työmaan. Rytkönen käsittelee teoksissaan mm. huonoa kehonkuvaa, itsetuhoisuutta, sairautta ja menettämistä.
Niko E. Saari (s.1985) on hyvinkääläinen kuvanveistäjä, joka on valmistunut Taideyliopiston Kuvataideakatemiasta kuvataiteen maisteriksi vuonna 2023. Saari sanoo keksimisen leimaavan taidettaan. Opeteltuaan jonkin ikiaikaisen tekniikan ensin perinpohjaisesti, hän soveltaa ja vie sitä uuteen suuntaan sen rajoja testaten. Viime vuosina hän on perehtynyt monipuolisesti keramiikkaan ja kehittänyt valmistustavan, jossa yhdistyvät saven rakentaminen ja valaminen. Lopputuloksena syntyvät kirkkaanväriset ja orgaanisenmuotoiset veistokset saavat muotonsa lapsuuden mielikuvitushahmoilta, erilaisilta keksinnöiltä ja ”härveleiltä”, joita hän neuroepätyypillisenä lapsena näki kaikkialla.
Musta Sappi (s. 1995) on hyvinkääläisen grafiikkaan keskittyneen kuvataiteilija Jukka Saranpään taiteilijanimi. Katutaiteen maailmasta kuvakielensä lainaavat teokset käsittelevät taiteilijan mukaan usein melankoliaa. Aihe on osuva, sillä sanana melankolia tulee kreikan mustaa sappea tarkoittavasta termistä. Niin kutsutun humoraaliopin mukaan melankolia johtuikin mustan sapen ylituotannosta. Hyvinkäällä taidetta opiskelleen Saranpään puupiirrokset kertovatkin katkeransuloista tarinaa nykymaailmasta mm. kurjuutta, katkeruutta ja yksinäisyyttä ironisella tavalla romantisoiden.
Rosalia Silfer (s. 1995) on Hyvinkäältä kotoisin oleva kuvataitelija, joka on valmistunut Satakunnan ammattikorkeakoulusta kuvataiteilijaksi vuonna 2020. Silfer yhdistelee ilmaisussaan maalaustaidetta, kuvanveistoa ja performanssia moniulotteisia ja usein tilallisia kokonaisuuksia luoden. Hän keräilee palasia elämästä missä ikinä kulkeekin ja rakentaa maailmoja kokoelmiensa kätköistä. Taiteensa kautta Silfer tutkii ja ihmettelee kokonaisvaltaisesti olemassaoloamme ja kaikkeutta aina pienimmistä yksityiskohdista elämän suurimpiin mysteereihin asti. Silferin sanojen mukaan hänen taiteensa mukailee maailmankaikkeuden luonnetta, jossa sattumanvaraisuus on osa täydellistä suunnitelmaa.
Näyttely on toteutettu Museoviraston tuella.