Jos asiat eivät ole huonosti, niin ovatko ne silloin hyvin?
On viikon viimeinen arkiaamu. Koitan silloin tällöin huomioida omaa hyvinvointiani pitämällä viikkotyötunnit aisoissa. Tänään aloitan päivän vasta klo 8.45.
Eilinen venyi Kulttuuri- ja hyvinvointilautakunnan kokouksen myötä iltaan saakka. Asialistalla oli Eero Eskolan rahaston avustusten lisäksi Hyvinvointiavustusten avustussääntö, yhteenveto yhdistyskyselyn tuloksista sekä muita, mm. kulttuurin-, liikunnan- ja nuorisoyhdistysten avustusasioita.
Kuntatasolla, on Hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen kokonaisuus käynyt selkiytymään. Teoriasta käytäntöön on kuitenkin vielä matkaa, matkassa monta mutkaa, mutkissa kuoppia ja kuopissa katveeseen kadonneita kokonaisuuksia.
Nyt jos koskaan olisikin vedettävä yhtä köyttä, ja toki mieluusti samaan suuntaan.
Yksilötasolla, voi itsestä huolehtiminen tuntua – ja ihan tosiasiallisesti myös olla hankalaa. Olosuhteet saattavat käydä poikkiteloin tarpeisiin tai toiveisiin nähden, joskus todella joudumme valitsemaan huonoista vaihtoehdoista sen vähiten huonon. Olosuhteisiin nähden paras saattaakin olla veteen keitetty kaurapuuro kolme kertaa päivässä, ilmaisjakelulehtiin paketoidut piparkakut kuusen alla, tai se, että jaksaa huomiseen. Olosuhteisiin nähden paras saattaa näyttää rikkinäiseltä tai nuhjuiselta, se voi olla myös näkymätön.
”Ei voi kauhalla ottaa, jos on lusikalla annettu” -on monella tapaa varsin pätevä sanonta. Kenen kattilasta voidaan hakea täydennystä, paljonko hyvinvointi saa maksaa ja kenen lompakosta kulut katetaan?
Tietokoneen näytön kulmaan ilmaantuu vihreä LIVE-pallukka, Kuntaliiton Yhdyspintafoorumi alkaa. Nämä tapahtumat on suunniteltu erityisesti kuntien ja hyvinvointialueiden henkilöstölle. Tänäänkin puhutaan yhteistyörakenteista ja järjestämisvastuista.
Omaehtoisen hyvinvoinnin- ja terveydenedistämisen merkitys tulee tulevaisuudessa korostumaan, mutta hyväksymmekö hyvinvointiasiat lähelle vasta vaikeuksien raivatessa sijaa?
Pitäisi ennaltaehkäistä.
Pitäisi mahdollistaa, tukea ja valaa uskoa, valaista palvelupolkuja ja viestiä.
Pitäisi ehdottomasti viestiä, viestiä ja viestiä.
Seminaarin jälkeen, jokapäiväinen sillisalaatti pyörähtää lautasella. Hankin tiloja, puhujia, osallistujia ja kahvia. Tehtävälistalla on kirjoitettavia raportteja, täydennettäviä suunnitelmia, laadittavia tiedotusmateriaaleja ja toteutettavia mainoksia.
Otan yhteyttä, vastaan ja selvitän. Autan auttamaan, vauvasta vaariin – jos tiivistää pitäisi.
Iltapäivällä Prisman infosta soitetaan. Makkaratilaus Joulu jokaiselle -kuusitapahtumaan tarvitsee vielä verkkolaskuosoitteen. Kaupunki on ollut mukana tämän tapahtuman tukemisessa sen alusta alkaen, vuosi vuodelta meiltä on tarvittu vähemmän. Nämä onnistumistarinat ovat se kuuluisa kirsikka kakussa. On kertakaikkisen ilahduttavaa seurata, miten kahvin äärellä puhuttu asia käy kasvamaan, toteutuu, toistuu, vakiintuu ja juurtuu.
Kello lähenee puolta neljää, hyppään autoon ja kurvailen Muottikadulle. Ilmassa on hyvää mieltä ja joulunodotusta. Puuroriisi puuttuu vielä muutamasta kassista, muuten ollaan valmiita!
Tänä vuonna Hyvinkään Rotaryklubi jakoi 160 kuusta ja lähes 400 ruokakassia Joulu jokaiselle -tapahtumassaan. Myös Yhteisötalo Onnissa jaettiin joulunaikaan ruoka-avun lisäksi lapsiperheiden sekä sinkkujen lahjakasseja.
Ennen työpäivän päättämistä, värikorjailen ottamani valokuvan. Kassien kylkeen painetun vesivärimaalauksen on piirtänyt Kuusikampanjaa varten tyttäreni Iisa Koski.
Työni on osa minun, mutta myös perheeni elämää. Välillä mennäänkin porukalla, jutellaan vanhuksille, tapetoidaan Yhteisötalon seiniä tai rakennetaan kuntalaisille tapahtumaa. Koronasulun aikaan käytiin piirtelemässä kukkasia palvelutalojen pihoille asfalttiin.
Miten mainio ja monipuolinen työ minulla onkaan!
Kiitos näistä vuosista, kiitos yhteistyöstä ja rohkeudesta.
Riittävän hyvä elämä rakennetaan yhdessä. Muistetaanhan tämä myös vuonna 2023, kun maakuntauudistus on vihdoin täällä.
Taivi Toikka
Hyvinvointi- ja osallisuussuunnittelija
>> Aiemmat blogikirjoitukset