Vesijohtolaitos vastaanotettiin 20.9.1945. Sen kokonaishinnaksi tuli 12,7 mmk ja siinä oli runkoverkkoa 10,5 km. Laitoksen laajentaminen havaittiin pian tarpeelliseksi ja päätös kypsyi 1946–47.
(Hyvinkään seudun historia, Junnila Olavi, 1988).
Kauppalan vesijohtolaitos
Kauppalanhallitus alisti valtuuston periaatteelliseen keskusteluun lisäkaivojen rakentamisesta kauppalan vesijohtolaitoksen yhteyteen. Asian tärkeyttä selosti kauppalanjohtaja Tuominen ja rakennusmestari Selim Holmari oli saapunut kokoukseen antamaan asiaan lisävalaistusta. Asia jätettiin kauppalanhallituksen valmisteltavaksi niillä evästyksillä, mitkä siitä käydyssä keskustelussa ilmenivät.
(Hyvinkään Sanomat 25.4.1947).
Kauppalan vesijohtolaitoksen vedenottamoa laajennetaan
Kauppalanvaltuuston tehtyä 24.4.1947 pitämässään kokouksessa periaatteellisen päätöksen siitä, että kauppalan vesijohtolaitosta varten on rakennettava lisäkaivoja vedensaannin turvaamiseksi, ja jätettyä asian yksityiskohtaisen valmistelun kauppalanhallituksen tehtäväksi oli kauppalanhallitus hankkinut rakennussuunnitelmasta Helsingin kaupungininsinööri A. Linnavuoren lausunnon, jossa huomioon ottaen työn erikoisen luonteen ehdotetaan, että k.o. vedenottamon laajentaminen annettaisiin Oy Yleinen Insinööritoimistolle urakalla suoritettavaksi 1.300.000 markan hinnasta, insinööritoimiston alkuperäisen urakkatarjouksen ollessa 1.405.000 markkaa.
Ensiksi mainittuun summaan olisi sisällytettävä koko työ ensiluokkaisesti valmiiksi rakennettuna sekä lisäksi muuntaja-aseman piirustukset ja tämän aseman rakennustyön työnjohto. Indeksiklausulin ins. Linnavuori ehdottaa selvennettäväksi siten, että urakkasumma asetetaan riippuvaiseksi esim. Suomen Pankin rakennuskustannusindeksistä tai sidotaan se ilman muuta seuraamaan rakennusaineiden hintojen ja työpaikkojen nousua.
Yleisten töiden lautakunta on käsitellyt asiaa ja harkittuaan lisäselvityksiä ehdottanut, että kauppalanhallitus kiireesti tekisi ko. urakkasopimuksen Oy Yleisen Insinööritoimiston kanssa 1.300.000 markan urakkasummasta. Kauppalan rakennustoimiston laatiman kustannusarvion mukaan k.o. puuputken ja lisäkaivon rakentaminen tulee maksamaan 1.305.875 markkaa kauppalan itse suorittaessa työn.
Käytyjen neuvotteluiden perusteella oli Yleinen Insinööritoimisto suostunut alentamaan urakkahinnan insinööri A. Linnavuoren esittämään määrään. Lisäksi insinööritoimistolta oli vaadittu takaus työn ensiluokkaisesta suorittamisesta ja mahdollisten vikojen korjaamisesta ainakin yhden vuoden aikana. Insinööritoimiston aikaisemmin antama takaussitoumus 3000 m3:n vesimäärän saamisesta yhden vuorokauden aikana yhteensä entiseltä ja uudelta vesialueelta on katsottu riittäväksi, koska kaupungininsinööri Linnavuoren lausunnon mukaan on päästävä 40 sek. litran vesimäärään. Urakkasumman oli kauppalanhallitus ehdottanut asetettavaksi riippuvaiseksi Suomen Pankin rakennuskustannusindeksistä.
Hallitus oli ehdottanut, että valtuusto päättäisi antaa vesijohtolaitoksen vedenottamon laajentamistyön Oy Yleisen Insinööritoimiston suoritettavaksi 1.300.000 markan urakkahinnasta ja oikeuttaa kauppalanhallituksen tekemään mainitun insinööritoimiston kanssa työstä yksityiskohtaisen urakkasopimuksen. Hallituksen lisäehdotuksena, koskeva asian rahoituspuolta, esitettiin otettavaksi 500.000 markkaa kuluvan vuoden talousarviomenona ja 800.000 markkaa ensi vuoden ennakkomenona. Valtuusto hyväksyi hallituksen ehdotuksen.
(Hyvinkään Sanomat 23.5.1947).
Vesijohtolaitoksen pumppuaseman muuntaja
Oy. Yleinen Insinööritoimisto suunnitteli Hyvinkään kauppalalle vesijohtolaitoksen rakentamisen yhteydessä pumppulaitoksen rakennuksen, johon varattiin tilaa muuntoasemalle rakennuksen ensimmäisessä kerroksessa. Muuntoaseman alkuperäinen sijoitus johtui siitä, että sähkölaitteet pyrittiin keskittämään hoidon, kontrollin ja jakelujohtojen säästämisen vuoksi mahdollisimman lähelle pumppusalia ja rakennuskustannusten säästämiseksi ensimmäiseen kerrokseen samaan rakennukseen muiden koneistojen kanssa.
Hankitun asiantuntijalausunnon mukaan ei suunnittelua tehtäessä kuitenkaan tunnettu haittaa ja vaaraa, joka aiheutuu suurjännitejohdon sisäänviennistä maakaapelina. Vesijohtolaitoksen pumppuasema ei salli kovin pitkää sähkövirran jakeluhäiriötä. Tällainen maakaapelin käyttö, vaikkakin kaapelin päätteiden asennuksen suoritti erikoinen ammattimies ja se varustettiin vielä n.s. venttiiliukkossuojilla, on osoittautunut vaaralliseksi ukonilmalla ja on siinä sattunut jo räjähdys [sic], koska suurjänniteulkolinjat ovat ukonilman aikana salamaniskulle erittäin alttiita.
Samanlaisen tapauksen välttämiseksi on osoittautunut tarpeelliseksi hylätä maakaapelin sisäänvienti ja sen sijaan rakentaa erillinen muuntoasema pumppulaitosta varten, jolloin suurjännitejohtimet tulevat suoraan kirkasjohtoina. Siten tulee myöskin toisessa kerroksessa sijaitseva hoitajan asunto turvallisemmaksi. Yleisten töiden lautakunta onkin esittänyt, että pumppuaseman muuntajarakennusta varten myönnettäisiin 135.000 markan lisämääräraha. Hallitus oli yhtynyt esitykseen hankittuaan asiantuntijaselvityksen rakennuksen tarpeellisuudesta.
Hallitus oli ehdottanut, että valtuusto päättäisi myöntää v. 1947 talousarvion pääomamenoihin uutena määrärahana 14.1.13 (Kiinteä omaisuus. Pumppuaseman muuntajarakennus) menokohdalta 135.000 markan määrärahan. Myönteisen päätöksen tekoon vaadittiin määräenemmistö. Valtuusto hyväksyi hallituksen ehdotuksen.
(Hyvinkään Sanomat 22.8.1947).
Pumppuaseman saunarakennus
Yleisten töiden lautakunta oli esittänyt, että kun vesijohtolaitoksen pumppuaseman yhteydessä ei ole puusuojaa eikä saunaa, jota pumppuaseman hoitaja perheineen voi käyttää, olisi puusuojan ja saunan käsittävä rakennus rakennettava pumppuaseman alueelle. Rakennustoimisto oli laatinut mainitun rakennuksen piirustukset ja kustannusarvion, joka päättyy 110.000 markkaan. Kauppalanhallitus piti tarpeen vaatimana lautakunnan ehdottaman rakennuksen rakentamista.
Hallitus oli ehdottanut, että valtuusto päättäisi hyväksyä v. 1948 talousarvioon ennakkomenona pääomamenojen kiinteän omaisuuden kohdalle 110.000 markan määrärahan pumppuaseman saunarakennuksen rakentamiseen. Valtuusto hyväksyi hallituksen ehdotuksen.
(Hyvinkään Sanomat 22.8.1947).
Vesijohtotyöt ja niiden rahoitus
Valtuusto päätti 25.9.1947 pitämässään kokouksessa hyväksyä periaatteessa vesijohdon rakentamisen Joosepin- ja Parantolankatuja* myöten Invalidisäätiön rakennuksen kohdalle Parantolan alueelle ja samalla lausui toivomuksen, että vesijohtoverkostoa voitaisiin ensitilassa laajentaa myös kauppalan keskustaan ja omakotitaloalueelle. Invalidisäätiön välityksellä on KYMRO** myöntänyt ostoluvan 670 jm, 6 tuuman Stanton-putkelle, jonka Oy. Yleinen Insinööritoimisto on luovuttanut kauppalalle ehdolla, että se saa suoritettavakseen vesijohdon rakentamisen.
*Toim. huom. Joosepinkatu on nykyään nimeltään Sähkökatu.
**Toim. huom. KYMRO = Kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriön rakennusasiain osasto. KYMRO oli Suomessa vuosina 1941–1949 toiminut virasto, jonka tehtävänä oli säädellä ja valvoa rakentamista ja rakennustarvikemarkkinoita.
Kauppalan rakennustoimiston laatiman kustannusarvion perusteella on Oy. Yleinen Insinööritoimisto sitoutunut rakentamaan laskutyönä mainitusta putkesta Joosepin- ja Parantolankaduille 420 jm:n pituisen vesijohdon hintaan 881.328 markkaa edellyttäen, että kaivaustyön suorittaa kauppala, jolloin kokonaiskustannusarvioksi tulee 1.141.200 markkaa. Insinööritoimiston palkkio määräytyy kansanhuoltoministeriön laskutyönä suoritettavien rakennustöiden hinnoittelusta 31.1.1945 antaman päätöksen mukaan ja on se ko. työstä 94.428 markkaa eli 12 % varsinaisen työn hinnasta.
Hyvinkäänkadulle rakennettava 250 jm:n pituinen vesijohto tulee maksamaan samalla tavalla tehtynä 700.000 markkaa. Yleinen Insinööritoimisto on lähettänyt ko. töitä varten tarvittavan kuuden tuuman Stanton-putken laskuttaen siitä 1.400 markkaa jm:ltä eli yhteensä 938.000 markkaa. Joosepin- ja Parantolankadun vesijohtotyö on jo suureksi osaksi tehty. Hyvinkäänkadulle tehtävän vesijohdon pituus määräytyy sen mukaan, tulevatko Hyvinkäänkadun varrella Oy Karjalatalosta (Eskolan talosta) seuraavat talot ottamaan vesijohdon.
Invalidisäätiö on sitoutunut järjestämään kauppalalle ensiksi mainitun vesijohdon rakentamista varten 800.000 markan lainan vuoden ajaksi 5½ %:n korolla ja Kärkölän Säästöpankki on myöntänyt kauppalalle mainittuja vesijohtotöitä varten 9.10.1947 allekirjoitetun velkakirjan perusteella 1.000.000 markan pysyvän lainan 3 kk:n irtisanomisajalla ja koron ollessa 2 % yli säästöpankin kulloinkin voimassaolevan korkeimman säästökoron.
(Hyvinkään Sanomat 31.10.1947).
Nimimerkki ”Lata” kirjoitti Hyvinkään Sanomissa 23.4.1948:
Wesi ja sähkö
Viime numerossa oli pikku pätkä puhelimesta. Olemme saaneet kirjeen, jossa otetaan myöskin vesijohto- ja sähköjakeluamme niskavilloista kiinni. Muokkaamme kirjettä hyvänlaisesti, ettei meitä talutettaisi ruuattoman pöydän ääreen. Hyvinkään kauppalalla on ollut jo eräitä vuosia vesijohtolaitos. Sitä on näytetty ja kehuskeltu vähin yhtäälle ja toisaalle niin kuin jotakin ulkomaan elävää konsanaan. Vaikkei vesijohtolaitos sinänsä ole mikään eilisen teeren poika tässä matoisessa maailmassa. Herra ties kuinka kauan niitä on ollutkaan olemassa, sillä ensimmäinen suurempi historian tuntema vesijohtolaitos rakennettiin Roomaan jo yli 2250 vuotta sitten. Pituuttakin sillä oli 16 kilometriä. Kauppalassamme taitaa nykyisin olla siinä puolisentoista tuhatta rakennusta ja noin summassa sanoen. Näistä saa vesijohtoveden noin 120 rakennusta. Asiassa ei näin ollen ole paljoakaan hurraamista, koska kaikkien täytyy kuitenkin veropenninkien muodossa ottaa kokonaislystin maksuun osaa vain pienen osan saadessa iloita lirisevästä vedestä. Sikäli kuin iloa riittää. Sillä lirisevänkin saanti tyssää aina silloin tällöin sähkövoiman puuttuessa.
Sähköön nähden olemme riippuvaisia naapurikunnastamme Riihimäestä. Sitä kauttahan meille valo ja voima annetaan. Kullakin on omat vastuksensa. Viime aikoina on maamme sähkölaitoksilla ollut voitettavissaan ylivoimaisia luonnonesteitä. Verraten hyvin, kautta rantojen kaartaen, ovat sähkölaitoksemme kuitenkin voineet kipeimmän tarpeen tyydyttää.
Viime lauantaina lopahti täällä vedensaanti. Johdosta nimittäin. Pahan kerran lopahtikin. Ja juuri ehtoopäivällä, jolloin saunat lämpisivät. Ei kylvötty niissä isoissa eikä pienissä saunoissa, jotka olivat vesijohdon varassa.
Sähkölaitos suoritutti samaisena lauantai-iltapäivänä korkeajännitejohtojensa korjauksia. Asianosaisen toiminimen taholta oli kyllä sanomalehti kuulutuksella aikanaan tiedotettu, että sähkövirta on katkaistuna kauppalamme siinä ja siinä osassa kellolyönnilleen tarkkaan mainittuna aikana. Mutta niillä alueilla, jotka olivat tyssäyskiellon ulkopuolella, ei huomioitu lainkaan, että vedensaanti loppuu koko verkostosta samalla kertaa, kun sähkövirta katkaistaan vesivoimalaitoksen kulmalta. Eikä sähkölaitoskaan valitettavasti tiedottanut tätä asian puolta kauppalalaisille.
Tällaisten asioiden hoitamisen pitäisi tavallaan kuulua kauppalan johtoelimienkin tehtäviin. Vuodesta vuoteen on sähkövirta ollut katkaistuna korjaustöiden takia, milloin milläkin alueella juuri sinä aikana, kun sitä kipeimmin tarvitaan. Ajan oloon se taloudellinen tappio, joka tällaisella asioiden hoitamattomuudella kauppalan asukkaille tuotetaan, ei ole niinkään vähäinen. Edellä kerrotussa lauantaisessa tapauksessakin meni viikon parhaan päivän ansiopenningit hukkaan esim. yleisten saunojen omistajilta. Samalla suuri osa kauppalamme asujaimistosta sai painua pyhää vastaanottamaan keho (maallinen olemuksensa) hikisenä ja kihisevänä. Asioiden ollessa tässä jamassa ovat myöskin radiokuuntelijoiden pelit tukossa.
Kyllä niille kunnallisen elämänkin eri korkuisille komentoportaille aikanaan yrittää kiivetä monenlaista iikkaa, vaalien niin kuin varsinaisten virkapaikkojenkin kautta, punnitsematta lainkaan kykenevätkö alkuunkaan täyttämään heille kuuluvat tehtävät.
Kirjeen tässä kohdassa sanomme jo: - Stop, stop. Ajetaan hiljaa kurvipaikoissa, ettei läiky. Ei kukaan ole seppä syntyessään. Mutta on se niinkin, että kun jonkun paikan ottaa, täytyy myöskin syventyä sen tehtäviin niin, että ne tulevat kunnolla suoritettua.
Se sähköjuttu sitten. Onhan selvää, että sähköverkostoa ja pylvästöä täytyy jatkuvasti korjailla ja uusia, mutta eikö näitä töitä millään konstia saada suoritetuksi aamupuolella yötä, heti päivän noustua, ja miksei valovehkeitäkin käyttäen.
Tätä järjestelmää sovelluttaen joutuisi kyllä muutama korjaustöitä suorittava miesi nousemaan töihin epätavallisen aikaisin. Sen seikan ei kuitenkaan luulisi olevan koko maailman mullistavan. Joutuuhan rautatie ja laivaliikennekin toimimaan kaikkina vuorokauden aikoina jatkuvasti vuodesta toiseen. Samoin monet muut alat. Tässähän olisi kysymys vai lyhyestä kausityöstä.
Näin menetellen saisivat radiokuuntelijatkin pelinsä soimaan ja kansalaiset kehonsa pyhäputsiin. Tulisi yleensäkin sähkön puute poistettua.
Kaivon rakentaminen Paavolan tilalle
Hyvinkään Sanomissa kirjoitettiin 18.6.1948, että Yleisten töiden lautakunnan esityksestä kaupunginhallitukselle, oli hallitus ehdottanut valtuustolle kaivon rakentamista Paavolan tilalle. Vesijohto- ja viemäriverkoston rakennustyöt alkoivat saavuttaa Paavolan aluetta vasta 1960-luvun puolessa välissä, jolloin rakennettiin vesihuoltoa lähinnä Välenojankadulle, pienelle mäelle, joka 1930–40-luvuilla oli nimeltään Kukkamäki.