Maarit ja Sami Hurmerinta, kahden elämän mittainen duetto
Maarit ja Sami Hurmerinta ovat harvinaisen kestävä pari suomalaisessa musiikkielämässä. Heidän yhteistyönsä on jatkunut yli viiden vuosikymmenen ajan. Hurmerintojen tarina on yhtä aikaa rakkaustarina ja musiikillinen kumppanuus. Se on hyvä esimerkki siitä, miten oma tyyli voi kantaa läpi muuttuvien aikojen.
Maarit Hurmerinta nousi esiin 1970-luvun alussa, kun hänen esikoisalbuminsa Maarit antoi suomalaiselle popille uudenlaista väriä. Soul, funk ja jazz toivat raikkaita tuulahduksia sen ajan suomenkieliseen musiikkiin. Maaritin ääni oli persoonallinen, lämmin ja vahva. Se herätti heti huomiota.
Kitaristi ja säveltäjä Sami Hurmerinta on ollut alusta asti mukana Maaritin uralla. Hänen soitossaan yhdistyivät bluesin juurevuus ja jazzin sävyt. Hänestä tuli nopeasti Maaritin tärkein musiikillinen työpari. Heidän tarinansa näkyy musiikissa ja siinä, miten Maaritin ääni ja Samin kitara keskustelevat. Sami ei täytä tilaa, vaan avaa sitä. Maaritin tulkinta puolestaan antaa Samin sävellyksille ja sovituksille syvyyden, jota ei voi kirjoittaa nuotteihin.
Maarit ja Sami ovat tehneet koko ajan omaa juttuaan, eivätkä he ole jämähtäneet paikoilleen. Maaritin tunnetuimpia kappaleita ovat Jäätelökesä, Lainaa vain, Hymypoika ja Jos tahdot tietää. Samin rooli säveltäjänä, sovittajana ja tuottajana on ollut keskeinen. Heidän yhteistyönsä on saumatonta. Monille kuulijoille Maaritin ääni ja Samin kitara muodostavat yhden kokonaisuuden. Heidän tarinansa on kuin pitkä keskustelu, joka jatkuu vuosikymmenestä toiseen. Ei tarvitse selittää, kun toinen ymmärtää jo puolesta sanasta.
Hurmerintojen konserteissa on erityinen tunnelma. Ne ovat intiimejä kohtaamisia, joissa yleisö pääsee lähelle esiintyjiä. Maaritin ääni on vuosien myötä syventynyt, saanut uusia sävyjä, mutta säilyttänyt sen, mikä teki siitä alun perin ainutlaatuisen.
Samin soitto on edelleen yhtä tarkkaa ja herkkää kuin aina. Hän ei tee itsestään numeroa, mutta hänen läsnäolonsa tuntuu jokaisessa kappaleessa. Heidän välillään on lavalla jotain mystistä, joka kertoo vuosikymmenten yhteisestä matkasta.
