Tärkeänä työni innoittajana olivat lapset ja henkilökunta. Lapsilla tuli olla aktiivinen, turvallinen ja lämminhenkinen lapsuus, henkilökunnan tuli olla ajan tasalla yhteiskunnan haasteista ja pitää itsensä sekä henkisesti että fyysisesti hyvässä toimintakunnossa. Teimme tiivistä yhteistyötä työterveyshuollon kanssa, näin saimme tukea heiltäkin henkilökunnalle. Koulutus hyvän johtamisen lisäksi oli myös yksi henkilökunnalle voimavaroja antava tekijä. Pyrin tekemään yhteistyötä sekä paikallisten koulutusta antavien yksiköiden että eri yliopistojen kanssa, että saimme laadukasta ajantasaista tietoa niin perhepäivähoitajille, avustavalle henkilökunnalle kuin lastenhoitajille ja lastentarhanopettajille, niin kuin heitä silloin kutsuttiin ennen varhaiskasvatuslakia, tämä laki tuli voimaan elokuussa 2015, samana vuonna, kun siirryin eläkkeelle.
Keväällä 1996 sain pyynnön, että voisinko tulla päivähoidon johtajan sijaiseksi, vastasin myöntävästi. Tehtävä oli todella mielenkiintoinen ja haasteita tarjoava. Myöhemmin minut valittiin vakinaisesti hoitamaan tätä virkaa.
Sain tehdä työtä hyvinkääläisten lasten ja varhaiskasvatuksessa työskentelevien aikuisten parissa parikymmentä vuotta, luotsaten varhaiskasvatuspalveluita Hyvinkäällä ammattitaitoisen henkilökunnan kanssa, muistoni aikakaudesta ovat lämpimiä. No mitä sitten näinä vuosikymmeninä tapahtui – paljon, muuttuva yhteiskunta ja lasten määrän vaihtelut loivat meille kaikille mielenkiintoisia tehtäviä. Näkökulmani perustuu omiin kokemuksiini, jotka kumpuavat vuosikymmenien takaa toimiessani lastentarhanopettajana ja päiväkodin johtajana sekä päivähoidon suunnittelijana ennen kuin minut valittiin luotsaamaan koko palvelualuetta parin vuosikymmenen ajan, tämä onkin viidesosa 100-vuotiaasta varhaiskasvatuspalveluista Hyvinkäällä.
Varhaiskasvatuksen kulmakivenä on lapsi ja hänen laadukas ja turvallinen arki ja hyvä kasvuympäristö, edellytyksenä on välittävä ja kuunteleva varhaiskasvatushenkilöstö. Vanhemmilla on oikeus osallistua ja vaikuttaa lapsen arkeen, kiinteän yhteyden tulee olla molemmin suuntaista. Jokainen lapsi on ainutkertainen ja luova yksilö ja arvokas omana itsenään. Toimintaamme ohjasivat varhaiskasvatuksen perusteet (Vasu) jo silloin ja nyt myöhemmin mm. varhaiskasvatussuunnitelma ja esiopetuksen opetussuunnitelma, tosin niitä on muokattu useaan kertaan.
Laadukkaat ja toimivat tilat luovat hyvän perustan toiminnalle, joskin tilat ovat vain osa sitä. Hyvinkäällä rakennettiin useita kunnallisia päiväkoteja 1970- 1990 luvulla, mutta nämä eivät vielä riittäneet kaikkien hyvinkääläisten päivähoitotarpeeseen, kun vuonna 1996 tuli laki subjektiivisesta päivähoito-oikeudesta, tämän lain myötä tuli mahdollistaa päivähoitopaikka kaikille päivähoitoa haluaville alle kouluikäisille lapsille. Hyvinkäällä lain voimaantulo merkitsi uusien päivähoitopaikkojen luomista yli 500 lapselle.
Esimiesjoukko oli ammatillisia johtajia, tämä ja koko palvelualueen henkilöstön aktiivisuus ja sitoutuneisuus antoi minulle intoa ja iloa johtaa tätä palvelualuetta näiden vuosien ajan.
Vuodesta 1996 alkaen haluttiin tarjota lapsille, joiden vanhemmat ovat kotona ns. virikkeellistä kerhotoimintaa ja mahdollisuus vuorovaikutukseen ikätovereiden kanssa sekä vanhemmille annettiin mahdollisuus vertaistukeen. Syntyi avoin päivähoito, myöhemmin nimenä oli avoimet varhaiskasvatuspalvelut. Eräs Hyvinkään vanhemmista päivähoitotiloista, joka vieläkin on toiminnassa, on kaunis Lars Sonckin suunnittelema rakennus Parantolanpuistossa, aikoinaan Päiväkoti Päiväpirtti, sittemmin Päiväpirtti, jonka tiloissa ja pihalla aloitettiin myös avoin toiminta lapsille ja vanhemmille. Mielestäni tämä rakennus on tärkeä säilyttää osana Hyvinkään historiaa. Olimme Suomessa ensimmäisten joukossa laajalti avoimia varhaiskasvatuspalveluita antavia kuntia, silloin nimitimme kerhoja leikkitoiminnaksi, tarjosimme myös hankerahoituksen turvin ns. unikoulua ja perhetyötä kotona olevien pienten lasten perheille.
Hyvinkäällä oltiin valmiita ottamaan suuria haasteita varhaiskasvatuspalveluiden ja esiopetuksen sisällön ja lasten arjen laadun kehittämiseksi, tämä lämmitti sydäntäni ja innosti minua tässä tehtävässä yhdessä esimiesten ja henkilökunnan kanssa kehittämään toimintaamme. Ensimmäisinä kuntina Suomesta meille perustettiin Kajaanin yliopiston ohjauksessa yhdessä perusopetuksen kanssa ns. 4-8-vuotiaiden ”pienten lasten kouluja”, joissa leikillä ja eri ikäisten lasten yhdessä oppimisella oli iso osuus, samaan aikaan ja myöhemminkin yhteistyö jatkui eri tavoin esi- ja alkuopetuksen kanssa, näin lasten siirtyminen kouluun helpottui. Kiersin eri yksiköissä säännöllisesti, kerran muistan, kuinka innokkaasti Puolimatkan koululla toimivassa 4-8-vuotiaden lapsiryhmässä leikittiin oikeata kauppaa, ostettiin ja myytiin tavaroita ja samalla opittiin matematiikkaa, sosiaalista kanssakäymistä, lukemista ja muita yhteiskunnassa tarvittavia taitoja, luokassa vallitsi iloinen puheensorina ja innostunut opiskeluilmapiiri.
Lasten kanssa tutustuimme mm. taiteeseen yhdessä Lasten ja Nuorten kuvataidekeskuksen kanssa Reggio Emilia -hankkeen myötä, erityisesti tämä oli aktiivista Vehkojan alueella ja myöhemmin muuallakin päiväkodeissa. Meillä oli myös tiivis yhteistyö kaikkiin yksityisiin päivähoitoyksiköihin, joita Hyvinkäällä oli useita ja eri painotuksin.
Aikanaan huolestuimme lasten liikkumisesta ja siihen liittyvistä haasteista, päätimme omalta osaltamme vaikuttaa tähän, mm. Tanssikallion päiväkoti perustettiin liikuntapainotteiseksi päiväkodiksi, myös yksityisissä päiväkodeissa oli vastaavia painotuksia. Hanke laajeni sittemmin koskettamaan kaikkia yksiköitämme. Useilla yksiköillä oli erilaisia painotuksia toiminnassaan ja näin vanhemmilla oli valinnan varaa valita hoitopaikka sekä sijainnin että sisällön puolesta.
Hyvinkäälle saatiin vakinaisesti vuonna 2007 yhteisöllisen toiminnan puheterapeutti. Hyvinkää oli yksi harvoista kunnista, joilla oli oma puheterapeutti ja meillä se tarkoitti, että puheterapeutti antoi kasvatushenkilöstölle tukea ja opetusta ja lapsia ohjattiin toiminnan ohessa tietyin kuntoutuksellisin keinoin, puheterapeutti piti myös omia pienryhmiä päiväkodeissa. Toiminta sai alkunsa Hakalan päiväkodin ns. Kahva-hankkeesta ja laajeni myöhemmin koko kaupungin kaikkiin päivähoitoyksiköihin. Toiminta lyhensi puheterapiajonoja koko kaupungissa ja helpotti perheiden arkea. Yhteisöllisen toiminnan puheterapeutti Taina saapui päiväkoteihin iloisena ja täynnä energiaa ja yhdessä henkilökunnan kanssa hän sai lapset leikkimään mm. s- ja r-äänteitä. Kaikilla näytti olevan hauskaa ja äänteiden surina täytti ryhmätilan.
Hyvinkäällä on annettu esiopetusta jo 1960-luvulla heti Kenttäkadun päiväkodin toiminnan alettua ja sittemmin myös kunnallisena alkaen Viertolan päiväkodissa 1970-luvulla, mutta maksuton esiopetus kuusivuotiaille lapsille alkoi vasta vuonna 2000, laki siitä saatiin vuonna 2001.
Laadukas esiopetus edellyttää tiivistä yhteistyötä alkuopetuksen kanssa, tämän eteen olemme yhdessä tehneet töitä ja lopulta hallinnon siirto silloisesta perusturvasta opetustoimeen helpotti tätä. Oli mielekästä toimia samoissa tiloissa ja näin toimiessamme helpommin saavutimme yhteiset tavoitteet ja saatoimme myös jakaa resursseja järkevämmin.
Kiitos kaikille näitä vuosista, seuraan toimintaanne facebookin kautta, kun en enää asu Hyvinkäällä. Hyvinkää tarjoaa edelleen laadukasta varhaiskasvatusta, siitä voitte olla ylpeitä.
Muistojen kirjoittajana on Hilkka Toiviainen, varhaiskasvatuksen johtaja vuosina 1996-2015.