Historiaa
|
Nykyinen
Hyvinkään keskusta sijaitsi kahdessa kunnassa ja kahdessa läänissä -
Nurmijärvellä / Uudenmaanlääni ja Hausjärvellä / Hämeenlääni. Hevosmatkaa
pitäjien kirkoille
tuli toistakymmentä kilometriä. Harvat kirkolliset tilaisuudet hoidettiin
Hyvinkään aseman
odotussalissa. Pappien saaminen syrjäiselle paikkakunnalle oli myös vaikeata.
Hyvinkään rukoushuoneyhtymä saikin alkunsa Hyvinkäänkylän kansakoulussa
29.10.1893 ja sen johdossa toimi Nurmijärven kirkkoherra Alfred Sadenius.
Rukoushuoneen rakentamiseen tarvittavat varat koottiin tansseja ja arpajaisia järjestämällä,
ja kun Rautatiehallitukseltakin saatiin tuntuva lahjoitus, oli tarvittavat
varat koossa. Arkkitehti Yrjö Sadenius, Nurmijärven kirkkoherran poika, teki
rukoushuoneen suunnitelmat
ilmaiseksi, tontti saatiin ilmaiseksi Yli-Mattilan maista "ikuisiksi ajoiksi"
ja puutavaraa lahjoitti varsinkin Kytäjän kartano, yhteensä 250 runkoa.
Talo vihittiin rukoushuoneeksi syyskuussa 1896. Hyvinkään seurakunta muodostettiin
1917 ja tuomiokapituli hyväksyi rukoushuoneen väliaikaiseksi kirkoksi
vuonna 1923. Rukoushuoneena se sai odottaa aina vuoteen 1978, jolloin
piispa Aimo Nikulainen vihki rakennuksen kirkoksi. Rakennusta muutettiin
vuonna 1916 arkkitehti Elias Paalasen suunnitelmien mukaan. Kuitenkin
rukoushuonekirkko kävi kylän kasvavalle väkimäärälle ahtaaksi ja sitä
laajennettiin uudestaan vuonna 1923, jolloin se sai lähes nykyisen ilmeensä
Heikki Siikosen suunnittelemana. Rakennukseen lisättiin kaksikerroksinen
sivurakennus ja tornia kaunistettiin "suomalaisen kyläkirkon perushahmon
mukaiseksi". Kirkko oli alkuaan vuoraamaton ja hirret saivat harmaantua
vuoteen 1923, jolloin se maalattiin punaiseksi ja nurkat ja reunalaudat
valkoiseksi. Uuden kirkon valmistuttua oltiin vanhaa kirkkoa jo purkamassa,
mutta laajat seurakuntalaisten piirit kuitenkin vastustivat purkusuunnitelmia
ja kirkko sai jäädä. Myöhemmin huomattiin, että lahjakirjassa, jolla kirkko
oli seurakunnalle annettu vuonna 1916, edellytettiinkin kirkon säilyttämistä.
Kirkkotontin eteläreunassa kulkee kävelytie, joka on alkuaan ollut katu
maantieltä Kirkolle ja siitä Betanialle.
|
Hoitoehdotus
|
Tontilla
olevaa puustoa tulee suojella ja uudistaa siten, että alueen vehmas ilme
säilyy. Kirkon eteläpuolella kulkevaa kävelytietä ei saa poistaa, vaan
sen luonnetta vanhana katuna tulee vahvistaa. Kirkkoa tulee huoltaa ja
korjata siten, että sen historiallinen ja rakennustaiteellinen arvo säilyy.
|