Historialliset vaiheet Hyvinkäällä
Hyvinkään historia jaettiin kuuteen ajanjaksoon. Ensimmäisen ajanjakson alku on isojaon alkaminen 1780-luvulla, jolloin maanomistusolot alkoivat vakiintua. Ajanjaksot ovat:
1. Maalaiskylä 1770-1857
Isojaon alku - pääradan rakentaminen2. Asemakylä 1858-1896
Pääradan rakentaminen - Villatehtaan ja Parantolan perustaminen3. Villatehdaskylä 1897-1925
Villatehtaan ja Parantolan perustaminen - Kauppalan perustaminen4. Vakiintuva kauppala 1926-1940
Kauppalan perustaminen - Maailmansota5. Teollistuva kauppala 1941-1960
Maailmansota - Kaupungin perustaminen6. Uusi Hyvinkää 1961-
Kaupungin perustaminen -
Luonnonmaiseman muodostuminen ja erämaakausi 7500 Ekr - 1400 Jkr
Luonnonmaiseman muovautuminen alkaa viimeisen jääkauden mannerjään reunan vetäytyessä luoteeseen ja paljastaessa hiljalleen nousevan maan. Hyvinkään seutu sai merkittävimmän tunnuspiirteensä Salpausselän moreeniselänteen jään sulamisen pysähtyessä 200 vuodeksi noin 11000 vuotta sitten. Sulava jää kuljetti irtonaista maa-ainesta jään reunaan ja kasasi sen koillisesta lounaaseen kulkevaksi glasifluviaaliseksi selänteeksi, joka nousee Hyvinkään seudulla 120-130 metrin korkeuteen - noin 40 metriä ympäristöään korkeammalle. Samalla muodostui pohjois-etelä-suuntaiset harjut Sveitsinrinteeseen ja Jätinlukon alueelle.
Jään reunan vetäydyttyä Hyvinkään seudun luoteispuolelle ja valtameriyhteyden katkettua nousi veden pinta 150 metrin tasolle. Baltian jääjärveksi kutsutun Itämeren vaiheen myrskyt huuhtoivat kaikkein korkeimmat kalliohuiput paljaiksi maa-aineksista. Näin Usmin korkeimmat kalliolaet ovat edelleen paljaita.
Kun Baltian jääjärvi purkautui uudelleen valtameren tasoon alkoi Yoldiamerivaihe, vedenpinta laski 28 metriä, Hyvinkään seudulla noin 100-80 metriin. Tältä ajalta ovat peräisin monet muinaisrannat. Tärkein niistä on Suomiehessä sijaitseva 200 metriä pitkä ja 10-20 metriä leveä Jätinkatu. Noin 9500 vuotta sitten alkaneessa Ancylusjärvivaiheessa rantaviiva oli jo nykyisen Hyvinkään alueen eteläpuolella. Suuria järvialtaita kuroutui ja eloperäisiä kasviaineksia alkoi kasautua niihin. Maan edelleen kohotessa ja kuivattaessa järviä ne soistuivat. Näin muodostuivat suuret suoaltaat Kurkisuo ja Petkelsuo Hyvinkään eteläosiin ja itäpuolelle Ritasaarensuo ja Järvisuo. Merivaiheiden vaikutuksesta muodostuivat mariinislitoraaliset, eli syvään veteen ja rantavyöhykkeeseen syntyneet, hienosedimenttitasangot Hyvinkään seudun etelä- ja kaakkoisosiin. Näille alle 90 mpy oleville hiesu- ja savialueille raivattiin ensimmäiset pellot asutuksen muodostuessa peltojen läheisyyteen moreeni- tai hiekkakummuille noin kymmentä metriä korkeammalle.
Asutuksen vakiintuminen n.1400-1775
Hyvinkäällä ei toistaiseksi tunneta kiinteää maatalouteen perustuvaa asutusta. Asutus on luultavasti sijainnut otollisemmilla paikoilla nykyisen Hausjärven ja Riihimäen alueella ja Hyvinkää on ollut metsä- ja eränkäyntialuetta. Tosin kivikautisia esinelöytöjä on useita ja rautakautisia muutama, mutta ne viittaavat enemmänkin satunnaiseen ja lyhytaikaiseen asumiseen. Seutu oli paikannimistön mukaan lähinnä janakkalalaisten metsästysaluetta ja ehkä rannikolle matkaavien hämäläisten pyyntiseutua. Mahdolliset harvat erätorppien asukkaat elivät kaskeamisella ja erätaloudella.
Mäenalustan torppa
- Kuva Alpo Jokisen arkisto / Taidemuseo
Kiinteä, maatalouteen perustuva asutus todennäköisesti sai alkunsa Hyvinkäällä keskiajalla. Asukkaat tulivat paikannimistön perusteella Hämeestä ja Janakkalan seudulta. Peltojen raivaus ja luonnonniittyjen käyttöönotto saatiin päätökseen asutuskauden lopulla, 1500-luvun alkuun mennessä. Vanhimmat kartat L. Forselin Ridasjärven tiluskartta ja selitys vuodelta 1695 ja J. Brotheruksen Kytäjän peltokartta vuodelta 1709 sekä G. Hagströmin Hyvinkäänkylän tiluskartta vuodelta 1780 lienevät sovitettavissa myös aikaisempien vuosisatojen kehitykseen. Kartat osoittavat Hyvinkään alueella olevan kolme kylää, jotka sijoittuvat jokien ja järvien rannoille.