Hyvinkään ja Kytäjän välille rakennettiin vuonna 1907 kapearaiteinen rautatie, jota jatkettiin Karkkilaan 1911. Rautatie oli käytössä 60 vuotta aina vuoteen 1967 saakka. Radalla vaunuja vetäneitä ja välillä niitä työntäneitä höyryvetureita nimitettiin Pikkupässeiksi.
Pyöräilyreitti (51 km) seurailee ratalinjaa kulkien paikoittain vanhalla ratapenkalla. Reitti on osin sorapintainen ja se on ajettavissa tavallisella pyörällä. Reitti on merkitty opastein.
HYVINKÄÄN–KARKKILAN RAUTATIE
Hyvinkää–Pyhäjärven (vuodesta 1932 Hyvinkään–Karkkilan) radan rakennutti Kytäjän kartanon omistaja kamariherra Hjalmar Linder ensin omiin tarpeisiinsa Kytäjälle ja neljä vuotta myöhemmin yhdessä Högforsin tehtaiden kanssa Pyhäjärven ruukille saakka. Radalla kuljetettiin mm. sahatavaraa ja valimotuotteita. Alusta saakka rautatiellä oli myös henkilöliikennettä ja kuljetettiin postia.
HYVINKÄÄN ASEMA
Hyvinkään asemarakennus sijaitsi tällä tasalla Hangonradan länsipuolella ja se oli arkkitehti Hilding Ekelundin suunnittelema. Viereisellä ratapihalla nousivat korkeuksiin Hankoon ja siitä eteenpäin maailmalle kuljetusta odottavat lautatapulit. Kaikki tavara niin Kytäjän sahalta kuin Högforsin tehtailta täytyi siirtää kapean radan pikku vaunuista pääradan leveillä kiskoilla kulkeviin juniin.
Kilometrin päässä asemalta sijainneen Rauhalan laiturin yhteydessä olivat veturitallit, vesitorni sekä kolmio- raide, jolla juna vekslasi ja peruutti sitten asemalle.
Kapeilla kiskoilla ei turhaa kiirehditty. Huippunopeudeksi oli määrätty 25 km/h. Kerrotaan, että kerran eräällä rouvalla oli kiire Helsingin junaan ja hän tokaisi konduktöörille: ”Ettekö te voisi kulkea yhtään nopeammin?” Konduktööri vastasi: ”Kyllähän minä voisin, mutta kun minulle maksetaan palkkaa siitä, että kuljen junan mukana.”
KYTÄJÄN PYSÄKKI
Kytäjä (11 km Hyvinkäältä) oli alkuun radan toinen päätepysäkki. Haapanokan sahalle kulki sivuraide. Asemarakennus on nykyään yksityisasuntona. Paikallaan on myös alkuperäinen varastomakasiini ja lastauslaituri.
Hjalmar Linder osti Kytäjän kartanon isältään vuonna 1907. Kauppahinta oli 5 miljoonaa kultamarkkaa ja maksaakseen velkansa Hjalmar aloitti heti suurimittaiset hakkuut sekä rakennutti uuden sahalaitoksen. Saha työllisti parhaimmillaan yli tuhat henkeä ja siellä tehtiin kahdeksan tunnin työpäivää kolmessa vuorossa. Linderin aikoina kartanon seuraelämä oli vilkasta ja vieraat tulivat usein rautateitse Helsingistä tai Pietarista Hyvinkäälle ja sieltä ”kamariherran lasivaunulla” Kytäjälle. Kerrotaan, että kamariherran tullessa arvovieraineen, ajoi juna ensin aseman ohi kartanolle ja herrasväen laskeuduttua peruutti se takaisin asemalle, jossa tavallinen kansa nousi junasta.
LINNAMÄKI
Linnamäen pysäkin (18 km Hyvinkäältä) asemarakennus on nykyään yksityisomistuksessa. Linnamäessä, kuten muillakin pysäkeillä, oli sivuraide ja pieni ratapiha varasto- alueineen. Suuria halkokuormia lastattiin lähes päivittäin pääasiassa Helsinkiin vietäviksi. Olihan moni kerrostalokin puulämmitteinen vielä 1900-luvun alkuvuosikymmeninä.
Rautatie toi näihin pieniin maalaiskyliin jännittäviä suuren maailman terveisiä aikana, jolloin matkustaminen oli harvinaista. Aamujunalla tulevaa postia keräännyttiin odottamaan koko kylästä ja samalla tapaamaan naapureita sekä kuulemaan niin paikallisia kuin muun maailman uutisia. Linnamäen lähellä 1920-luvulla asunut Helga Vinberg kertoo Juuret Hyvinkäällä -kokoelmassa: ”Junalla vietiin ja tuotiin, lähdettiin ja palattiin tai muuten vain käytiin asemalla, tavattiin tuttuja, puhuttiin kuulumisia ja katsottiin junaa.”
LÄYLIÄINEN
Läyliäisten (24 km Hyvinkäältä) asemarakennus on purettu, mutta takana näkyvä makasiini lastauslaitureineen sekä pumppuhuone ja halkovarasto Vesikopintiellä ovat edelleen kertomassa vanhoista ajoista.
Läyliäisistä kulki paljon matkustajia molempiin suuntiin, Karkkilaan ja Hyvinkäälle, torille ja kauppoihin. Monelle paikalliselle asukkaalle rata antoi ensimmäisen mahdollisuuden matkustaa oman kylän ulkopuolelle, jopa Helsinkiin saakka. Viime sodan aikainen ja etenkin sen jälkeinen polttoainepula vilkastutti rautatieliikennettä. Juna toi sotilaita rintamalta kotilomalle ja vei taas takaisin. Evakkojunat toivat sodan lopulla karjalaisperheitä läntisempään Suomeen.
Radan matkustajien määrä oli korkeimmillaan heti vuonna 1946, jolloin matkoja tehtiin noin 200 000. Vuoteen 1950 mennessä matkojen määrä oli laskenut ja matkustusliikenteen viimeisenä vuonna 1960 niitä oli vain 6 204.
VASKIJÄRVI
Vaskijärvellä (30 km Hyvinkäältä) oli asemarakennus. Menneistä ajoista on muistuttamassa vain portaat.
Sotien aikana Högforsin tehtaalla oli tärkeä asema aseteollisuudessa. Tehdas toimi koko sota-ajan täydellä teholla, eikä ammattimiehiä haluttu lähettää rintamalle. Kranaatinkuoria sekä muita sotatarvikkeita kuljetettiin pikkujunalla Karkkilasta Hyvinkäälle.
Radan katkaisemista pelättiin ja desanteista kiersi huhuja. Jatkosodan alkuvaiheessa tehty sabotaasi oli kuitenkin metsäkaartilaisten yritys estää ja häiritä asekuljetuksia.
Lähellä Hunsalan pysäkkiä rautatie ylitti Vaskijoen. Täällä syyskuun 1. päivän aamuna 1941 viiden miehen joukko yritti suistaa junan jokeen räjäyttämällä Vaskijoen sillan. Räjäytys ei onnistunut täysin, luultavasti dynamiittia ei ollut tarpeeksi. Lähistöllä peltotöissä ollut maanviljelijä kuuli räjähdyksen ja onnistui pysäyttämään lähestyvän junan.
HUNSALA
Arkkitehti Hilding Ekelundin suunnittelema Hunsalan pysäkin asemarakennus on nykyään yksityiskäytössä. Jäljellä on myös pysäkin varastomakasiini. Hunsalassa oli myös pumppuhuone: veturiin oli otettava vettä
useamman kerran 45 km matkan varrella.
Hunsalasta (36 km Hyvinkäältä) oli tarkoitus tulla risteysasema: Hjalmar Linder oli suunnitellut raiteen täältä Forssaan, Jokioisten radalle, mutta tätä suunnitelmaa ei toteutettu.
Radan alkuvuosikymmeninä puuta ja puutavaraa ajettiin runsaasti Hunsalan ratapihalle ja edelleen rautatievaunuihin kuormattavaksi. Puun kuljetuksissa miehiä ja hevosia ahersi parhaimmillaan sadoittain. Helsingin postitalon perustuksiin käytetyt paalut on kuljetettu rautateitse täältä pääkaupunkiin. Paalut olivat sen verran pitkiä, että ne oli lastattava kahteen vaunuun.
KARKKILAN ASEMA (Vuoteen 1923 saakka Pyhäjärvi)
Karkkilan alueen kehityksessä tapahtui merkittävä käänne 1800-luvun alkupuolella, kun Tuorilan kylän Kulonsuon- mäeltä löydettiin rautamalmiesiintymä. Kaivoksen louhinta aloitettiin vuonna 1817 ja kolme vuotta myöhemmin perustettiin Högforsin ruukki malmin jalostamista varten. Kaivos suljettiin vuonna 1888, mutta Högforsista kehittyi kuitenkin Suomen suurin talous- ja rakennusvalutuotteiden valmistaja. Raaka-aineena oli alettu käyttää lähistöltä saatavaa järvimalmia ja Ruotsista ostettua valmista takkirautaa.
Liikenneolot paranivat oleellisesti, kun ensimmäinen juna saapui Hyvinkäältä Pyhäjärvelle vuonna 1911. Rautatien ansiosta Högforsin tehdas laajeni tarjoten työpaikan yhä useammalle. Pyhäjärvi kasvoi asutuskeskukseksi, josta muodostettiin Karkkilan kauppala ja myöhemmin kaupunki. Voidaankin todeta, että rautatie kasvatti tehtaan ja tehdas kaupungin.