Martinkaaren päiväkoti "Kielillä leikkiminen rikastuttamassa kieleen kiinnostumisessa"

 

Kuka olen ja mihin kuulun tai mistä olen kotoisin, pohdituttaa monia, niin lapsia kuin aikuisiakin. Kuulemme ympärillämme erilaisia kieliä ja näemme erilaisia perinteitä. On tärkeää ymmärtää ympäröivän maailman erilaisuutta, jotta oppii tuntemaan itsensä paremmin. Alku kauden teemana on ollut kuka minä olen ja mitä minä tunnen tai ajattelen. Opimme tunnistamaan ja hyväksymään erilaisuutta vain käsittelemällä sekä kohtaamalla aihetta erilaisuus. 

”Voisit sie tuoda sen pyörän varastoon?” – kasvattaja pyytää lapselta. Tähän häkeltyneenä lapsi jäi ääneen pohtimaan, ”miksä sä puhut noin oudosti?” 

Tästä se idea sitten lähti ja mukaan pyydettiin Lukemaan-hankkeen vetäjää ideoimaan murteisiin liittyvää projektia. Tavoitteeksi projektille asetettiin erilaisen kielen ymmärtämistä arjen normaalina toimintana sekä saada lapsia kiinnostumaan omasta kielestään hauskalla tavalla. Projektin isossa roolissa toimii myös tabletin käyttö, joka on lasten suuri mielenkiinnon kohde videoimisen muodossa tällä hetkellä

Suomi ja siellä vallitsevat murteet 

Kirjaston avulla saimme suomen murteita kattavan lapsille suunnatun kirjapaketin.  Kassissa oli satuja, runoteoksia ja sarjakuvia eri murteilla. 

Lähdimme avaamaan Suomessa vallitsevia murteita tutkimalla Suomen karttaa. Pohdimme yhdessä lasten kanssa mitä kaupunkeja he osaisivat nimetä kartalle (Oulu ja Helsinki). Samalla nousi esille sana ”lappi”, josta nostimme keskusteluun Suomessa vallitsevia maakuntia. Tutkimme eri maakuntia wikipedian avulla, jossa lapsia kiinnostusta herätti maakuntien vaakunat. Kiinnostavimmat maakunnan asetimme kartalle. Savon alue oli yksi kiinnostavimmista maakunnista ja tähän liittyen luimme savon murteella yhden tutuista lasten saduista kolme pientä porsasta. 

Kun se ensmäenen possunhyväkäs läks vinttoomaan tietä etteenpäen, vastaan tulla käpöttel ukko, jollolj olokikuorma kannossa. Tämä porsaantupelo se oljlii niät emä laeska, eikä sitä paljon huvittanna päeväsotalla teitä ristiin rastiin kuleksia.” Kirjasta Savon lasten satukirja, kirjoittanut Raili Pursiainen ja Heikki Hyvärinen. 

Hauskalta tuntui kuulostavan, kun naurun kiherryksestä ei meinannut loppua tulla. Ei se kyllä helppoa ollut lukijallekaan.  

 kuvassa on käsin piirretty Suomen kartta  

 

Numerot murteella

Tutut asiat uudella tavalla, saa lapset kiinnostumaan yhä uudelleen helpostakin asiasta. Numerot olivat seuraavan kerran toiminnan ajatuksena. Käytössämme oli Kirja nimeltä Ykköne, kirjoittanut Heli Laaksonen ja kuvittanut Hyvinkääläinen taiteilija Anne Vasko. Tutut numerot olivatkin saaneet murteella kirjoitettuja loruja. Loruihin liitimme esityksen tekoa ja videoimista. Kävimme yhdessä vaikeita sanoja läpi ja pohdittiin niiden omassa puheessa tarkoittavaa vastinetta.  

Esimerkiksi numero kahdessa oli ”kuka keksis kakslahkese housu”, johon yhdessä muodostimme lauseesta tavallisen muotoisen, ”kuka keksi kaksi lahkeisen housun”. Samalla opimme mistä lauseet rakentuvat ja mitä ne yleensä sisältävät.  Videoimisessa otimme lorun sisällön käsittelyyn esittävässä muodossa, joko teimme numeroa vastaavan määrän liikeitä tai ihan pohdimme miten näytellä luettu loru.  

 kuva Heli Laaksosen "Ykköne "-kirjastakuvittajana Anna Vasko  

 

Sukka-hahmot

Projekti eteni tästä sukka hahmojen luomiseen, jonka tarkoituksena oli innostaa lapsia itse tuottamaan murre puhetta hauskojen hahmojen avulla. Kiinnostuksen herättämisenä esittelin tablet-sovelluksen ”Sock puppets. Luovuuden inspiroimana askartelimme omat sukka-hahmot.  

kuvassa lapset askartelevat sukkahahmoja 

 

Valmiiden sukka-hahmojen kanssa lapset lähtivät pareittain tuottamaan puhetta, jonka aikuinen videoi. Keskustelu ympäristön sai valita ja hiljaisimmatkin puhujat avasivat oman salaisen arkkunsa. Tästä olisi tarkoitus jatkaa joko omien sukka-hahmojen tai sovelluksen avulla tuottamaan murrepuhetta.  

 

Nukketeatteria ja arviointia

Mikähän sen ihanampaa kuin savon-murteen alueelta kotoisin olevan pitämän nukketeatteri. Siksipä pyysimme naapuriryhmästä meille nukketeatteriesitystä pitämään Reijan.

Lapsi saa parhaimman käsityksen murteesta, kun sitä puhuu aidosti joku. Tuttu tarina kolme kilipukkia on helppo seurata, vaikka tarina onkin puhuttu savon-murteella. Tarina loi jännittyneen tunnelman, koska nyt ei kuulunut naurun kiherrystä, niin kuin muilla kerroilla kuullessa hassua puhetta. Tarinan lopuksi keskustelimme tarinassa olleista vaikeista sanoista ja niiden tarkoituksista. Lapsille on selkeästi muodostunut käsitys erilaisista kielistä ja niiden samanlaisista tarkoituksen merkityksistä loppujen lopuksi. Opimme ymmärtämään toisiamme, vaikka kieli kuulostaisi erilaiselta, kunhan olemme avoimia ja olemme halukkaita ymmärtämään toisiamme.  

 

kuvassa esitetään pöytäteatteriesityksestä "Kolme pukkia"" 

 

Toimintahetken lopuksi pidimme yhteenveto hetken projektin etenemisestä, mitä olemme tehneet ja mitä niihin on liittynyt. Arvioimme mikä oli ollut kivointa (näkyy kuvassa vihreinä pallukoina), vaikkakin ensimmäinen vastaus oli, että kaikki oli ollut kivaa. Tavoite kieleen kiinnostumisen herättämisestä on onnistunut ja samalla olemme varmasti kehittyneet erilaisuuden ymmärtämisessä. Tästä on hyvä jatkaa omaan äidin kieleen tutustumista.