Anttilan päiväkodin Kivitaskujen ryhmän pedagogista dokumentointia viuhkan muodossa

 

Näimme viuhkasta esittelyn Kati Rintakorven ja Elsa Vihmari- Henttosen ”Tää on meidän maailma! Pedagogista dokumentointia varhaiskasvatuksessa” -kirjassa. Innostuimme aiheesta tiimissämme ja päätimme kokeilla sen toteutusta 1-3-vuotiaiden lasten ryhmässä. Kirjassa viuhkan tavoitteita ovat pienten päivähoidon aloittamisen helpottaminen, lapseen ja perheeseen tutustuminen, vuorovaikutuksen tukeminen ja lisääminen sekä lapsilähtöisen toiminnan vahvistaminen.

Suunnittelimme jo ennen kautta, että viuhkan lehdyköitä tekevät lasten vanhemmat ja varhaiskasvattajat. Keltaiset lehdykät annetaan kotiin täytettäväksi ja vihreät lehdykät tehdään päivähoidossa. Kerroimme viuhkan ideasta aloituskeskusteluissa vanhemmille ja he olivat siitä mielissään.

Kauden alettua kirjasimme jokaisen lapsen ensimmäisestä päivästä muistiinpanoja ja otimme valokuvia päivästä. Koostimme niistä viuhkan ensimmäisen lehdykän.

Kuvassa on viuhkan ensimmäiset vihreät sivut, lehdykät

Seuraavaksi annoimme kotiin lehdykät ja vanhemmat saivat tehdä siitä oman lapsensa näköisen sivun. Niihin kuvattiin lapsen lempiasioita tai kuvia perheenjäsenistä. Vanhemmat näkivät lehdykän tekemiseen paljon vaivaa. Katselimme lasten kanssa kodista tuotuja lehdyköitä yhdessä ja perhe tuli meille samalla tutummaksi. Lapset näyttivät kuvia innoissaan. Uskomme sen lisänneen luottamuksen muodostumista lapsen kanssa kauden alkuvaiheessa. Samalla saimme hyödyllistä tietoa lasten kiinnostusten kohteista.

Kuvassa on keltaisen väriset viuhkan sivut

Otimme käyttöön vihon, johon oli tarkoitus kirjata sekä yksilöllisiä että ryhmän yhteisiä aiheita, jotka halusimme viuhkassa nostaa esille. Vihon sijaan teimmekin lehdyköitä sitä mukaan, kun lapsesta nousi asia, minkä halusimme viuhkaan taltioida. Yksilöllisten asioiden kuvaamisen tavoite oli lisätä lasten myönteisen minäkuvan rakentumista; kun kasvattaja katselee lapsen kanssa kuvia lapsesta, haluamme viestiä samalla hänelle, että hän on arvokas ja kiinnostava. Kuuntelemme ja katselemme, mitä lapsi haluaa kertoa/näyttää viuhkastaan, mitä hän kokee tärkeäksi. Yhdessä katselemisen tavoitteena on myös vuorovaikutuksen tukeminen ja lisääminen. Viuhka on siihen hedelmällinen väline.

Teimme jokaisen lapsen viuhkaan myös yhteisiä lehdyköitä, mihin laitoimme ryhmän teemoista kuvia sekä laulujen ja lorujen sanoja. Lounaspiirillä kaikki saivat värittää oman Mauno-madon, mitä olimme laulaneet yhdessä ja liitimme sen viuhkaan. Viuhka toimii samalla siis myös eräänlaisena kasvun kansiona, minkä lapsi saa kauden jälkeen kotiin katseltavaksi ja muistoksi.

Viuhkat ovat esillä naulakoissa ja lapsi saa katsella niitä sieltä halutessaan. Jos lapsella tulee koti-ikävä, voimme katsella viuhkasta perheenjäsenten kuvia. Muistelemme viuhkasta yhdessä, mitä päiväkodissa on tehty. Lapset katselevat myös toistensa viuhkoja ja esittelevät omaa viuhkaansa kavereille.

Kuvassa kaksi lasta istuu penkillä ja tutkii omia viuhkojaan ja katsovat vierustoverin viuhkaa

Syyskaudella viuhka on vastannut eniten yhteisen vuorovaikutuksen tavoitteeseen ja tukenut lapsen minäkuvaa. Se on auttanut myös tutustumaan perheeseen, mutta lehdyköitä olisi voinut antaa enemmänkin kotiin täytettäväksi. Seuraavat lehdykät jaamme kotiin joululomaksi. Loman jälkeen voimme aloittaa kevätkautta muistelemalla lapsen kanssa, mitä jouluna on tehty kotona. Teemme myös kevätkauden ensimmäisestä päivästä taas jokaiselle lehdykän. Samalla voimme tarkastella lasten kanssa, kuinka he ovat kasvaneet ja kuulla mitä heillä nyt on kerrottavanaan.

Kuvassa lasten viuhkat roikkuvat nalulakossa ja niiden vieressäon joulutontun kuva

                                                            Varhaiskasvatuksen opettaja Petra Pekkanen

Päivitetty 17.12.2020