Nizza 2011

02.05.11 maanantai

Lentokone laskeutui turvallisesti Nizzan lentokentälle. Sininen meri ja eksoottiset palmut saivat kaikkien naamat säteilemään innostuksesta unettoman yön tuomasta väsymyksestä huolimatta. Bussimatkalla hotellille lapsekkaaseen virneeseen vääntyneet suupielemme kuitenkin hieman värähtivät. Mitä lähemmäs hotelliamme pääsimme, sitä sekavimmiksi ja sottaisemmiksi bussin ikkunan ohi vilahtavat kadut muuttuivat. Onneksi hotellimme kuitenkin osoittautui ihan kelvolliseksi alku järkytyksestä huolimatta.
Hotelliin majoittauduttuamme jokaisen vatsa kurni, joten päätimmekin käydä syömässä ennen kaupunkiin tutustumista. Nyt kun kerta olimme Ranskassa, tuossa ruuan ja viinin luvatussa maassa, suurin osa leirikoululaisista päätyi tietysti päivällistämään Mäkkäriin.
Syötyämme suuntasimme kohti rantaa ja kävelimme Promenade des Anglais -kävelykatua pitkin. Ihailimme maisemia ja turkoosina kimmeltävää merta. Promenade des Anglaisilta nousimme Le Petit Tramin, eli pikku junan kyytiin. Pikku juna vei meidät kiertoajelulle läpi kaupungin ja audioguide esitteli meille sen keskeisimmät nähtävyydet klassisen musiikin säestäessä taustalla.
Kiertoajelun päätyttyä tutustuimme Nizzan vanhaan kaupunkiin. Söimme jätskit aukiolla, jonka edessä komeili vanha kirkko ja sen vierellä valkea tornimainen muistomerkki. Osan tytöistä kiinnostus Ranskan kieltä ja kulttuuria kohti kummasti kasvoi nähtyään paikallisia ranskalaisia herrasmiehiä.


03.05.11 tiistai

Aamulla heräsimme kello 7:45. Illalla olimme nukahtaneet välittömästi heti sänkyyn päästyämme. Aamulla olimme virkeitä, vaikka olimmekin yön aikana heränneet useampaan otteeseen liikenteen meluun. Vaikka kolme tyttöä ja yksi vessa ei todistetusti olekaan kovin toimiva yhdistelmä, kerkesimme kuitenkin hyvissä ajoin aamupalalle.
Päivän kohteemme oli Villa Ephrussi de Rothschild, kaunis vanha huvila, joka sijaitsi Saint-Jean-Cap-Ferrat -nimisellä niemellä. Huvila kuului kerran rikkaalle pankkiirille, jonka kuoltua hänen vaimonsa, Béatrice de Rothschild, kunnosti huvilan ja rakennutti sen pihalle valtavan puutarhan upeine suihkulähteineen. Puutarhoja on yhteensä yhdeksän, joista kaikki edustavat eri tyyliä. Myös bussimatka huvilalle ja takaisin oli aikamoinen kokemus. Bussi viiletti pitkin vuoristoa ja tarjosi meille upeat näkymät merelle.
Villalta palattuamme Helvi ja Enska soivat meille loppu päivän vapaata. Aika kului lähinnä shoppailuun. Hotelimme lähellä sijaitsevalta pääkadulta löysimme kaupan jos toisenkin! Saimme myös todistaa erään stereotypian vääräksi: ranskalaiset puhuvat englantia! Tosin se ei ollut kovinkaan rohkaisevaa kun, ensin yritti omasta mielestään sujuvasti kysyä myyjiltä jotain ranskaksi ja sitten vastaus tuleekin englanniksi... selvisimme kuitenkin ilman suurempia väärinkäsityksiä. Kauppojen mentyä kiinni veimme ostossaaliimme hotelille ja lepuutimme hetken jalkojamme. Illalla lähdimme vielä käymään rannalla. Nizzalaiset miehet ovat kyllä varsin viekasta porukkaa! Tai sitten me Pohjolan neidot vain olemme jonkin verran erikoinen näky etelän hiekkarannoilla.

04.05.11 keskiviikko

Hotellin aamupalalla jäimme ilman croissantteja, mutta emme suomalaiseen tapaan halunneet ilmaista tyytymättömyyttämme hotellin henkilökunnalle. Mainitsimme asiasta Helville ja hän otti lusikan kauniiseen käteen ja kävi kysymässä hotellin mieheltä asiasta. Lopulta saimme croissanttimme, mutta saimme kuulla Helviltä suorat sanat kykenemättömyydestämme. Kyllähän suunsa nyt pitää osata aukaista!
Hotellilta lähdimme kohti Marc Chagallin museota, joka oli kävelymatkan päässä. Museossa oli taiteilijan maalauksia, jotka olivat värikkäitä ja jokseenkin lapsenomaisia. Monet tauluista käsittelivät Raamatun tapahtumia ja aiheita.
Chagall museosta jatkoimme Henri Matissen museoon, jossa kuvaaminen oli kielletty. Tämä museo oli paljon mielenkiintoisempi ja monipuolisempi kuin Chagall museo, ainakin minun mielestäni. Keskittymistämme ja mielenkiintoamme taideteoksia kohtaan vähensi kuitenkin kävelystä ja seisomisesta uupuneet jalkamme.
Matisse museosta päästyämme kävimme vielä arkeologisessa museossa, johon oli kerätty alueelta löytyneitä muinaisten roomalaisten jättämiä jäännöksiä. Museon takapihalta löytyi myös roomalaisen kylpylän rauniot. Ension mukaan roomalaiset olivat erittäin puhtaita ja tarkkoja hygieniastaan, paljon tarkempia kuin myöhemmät ranskalaiset, kuulemma...
Iltapäivällä matkustimme bussilla Ezen kylään, jossa meidän oli määrä tutustua paikalliseen hajuvesitehtaaseen. Hajuvesitehtaalla meille kerrottiin hajuvesien ja saippuoiden valmistuksesta, sekä tehtaan historiasta. Tehtaan myymälästä löytyi ihania tuoksuja, joiden joukosta moni löysikin äidille sopivan tuliaisen kotiin vietäväksi.

05.05.11 torstai

Heräsimme aikaisin, sillä tänään kävisimme Monacossa! Matkalla bussipysäkille Enska lähti käymään miestenhuoneessa ja katosi mystisesti. Pysäkillä kummastelimme kun Ensiota ei näkynyt eikä kuulunut. Onneksi epäonninen historian opettajamme kuitenkin löytyi ja pääsimme nousemaan bussin kyytiin ja aloittamaan matkamme kohti Monacoa.
Mitä lähemmäs Monacoa pääsimme, sitä enemmän teillä oli autoja, ja bussimme joutuikin pysähtelemään ruuhkan takia. Onneksi maisemat kuitenkin olivat mitä hienoimmat. Kun vihdoin saavuimme Monacoon, suumme loksahtivat auki. Kaupunki oli niin siisti ja huoliteltu! Puistojen pensaat oli leikattu tasaisesti ja kukkaistutukset lumosivat väreillään. Satama oli täynnä toinen toistaan hienompia (ja kalliimpia) huvijahteja. Kaupungin kaduilla asteli asiallisen näköisiä poliiseja univormuissaan, jotka valvoivat kaupungin liikennettä.
Saimme liikkua Monacossa vapaasti. Suurin osa oppilaista jäi tutkimaan keskustan shoppailumahdollisuuksia, kun taas minä ja Tuulia halusimme nähdä Monacon vanhan kaupungin ja ruhtinaan linnan. Oppaiksemme saimme Helvin ja Ension. Kaupungin jo muutenkin hieman ahtailla kaduilla oli ajoittain vaikea liikkua Formula-kisoja varten rakenteilla olevien katsomoiden takia. Monacon vanha kaupunki ei ollut yhtä vanhanoloinen kuin Nizzan, sillä kaupunginosaa oli kunnostettu ja rakennuksia uusittu.
Nizzaan palattuamme saimme vielä viimeisen tilaisuuden kuljeskella itseksemme ja luoda viimeiset silmäykset kaupunkiin, sillä huomenna olisi jo aika lähteä. Illalla pakkasimme jo matkalaukkumme valmiiksi aamua varten. Matka oli ollut hauska ja mielenkiintoinen. Oli harmi lähteä Nizzan auringon alta ja palata takaisin Suomeen, sillä tiesimme, että meitä kaikkia odottaisi kasa rästiin jääneitä koulutehtäviä.

Päivitetty 26.4.2015