Johanna

Olen Johanna Havas, 19-vuotias opiskelija Hyvinkään yhteiskoulun lukiosta. Olin Ranskassa vaihto-oppilaana vuosina 08–09 EF (Education first) -järjestön kautta. Kotini sijaitsi Pohjois-Ranskassa, lähellä Luxemburgin ja Belgian rajaa. Asuin idyllisessä Halles sous les côtes-nimisessä kylässä, täysin keskellä maaseutua. Sadan henkilön pikkukylää ympäröivät pellot, vuoret ja monet metsät. Isäntäperheeseeni kuuluivat äiti, isä, ikäiseni tyttö sekä kissa Cachou.

Suurin syy, miksi lähdin Ranskaan, oli halu oppia kunnolla ranskan kieli. Olin opiskellut kieltä jo kymmenen vuotta, mutten osannut puhua sitä juuri yhtään käytännössä. Myös seikkailunhalu sekä into nähdä maailmaa ja kerätä uusia kokemuksia saivat minut liikkeelle. EF vaikutti mielestäni laadukkaalta järjestöltä, ja sen kautta tuntui olevan helppoa hakea vaihtoon. Järjestöstä ja vaihto-oppilaan hakuprosessista kerrotaan tarkemmin osoitteessa www.ef.com.

Vuosi oli antoisa, mutta toi mukanaan myös haasteita. Isäntäperheeni ei täysin vastannut toivomuksiani ja huomasin myös pian ikäväkseni, ettei järjestöni toiminut isäntämaassa yhtä hyvin kuin Suomessa. Ei ollut myöskään itsestään selvää oppia uusia tapoja ja hoitaa arkipäivän asioita uuden kielen avulla. Varsinkin alkuaikoina olin erittäin väsynyt jo pelkästään ranskan kielen puhumisesta! Koulussa tunsin olevani ulkopuolinen kavereiden vitseistä ja tunneilla annoin kaikkeni, jotta olisin ymmärtänyt edes muutaman lauseen. Onneksi kuitenkin kielitaitoni kehittyi nopeasti ja pikku hiljaa en osannutkaan enää mitään muuta kuin ranskaa, - suomen kielen tuottaminen vaatii pinnistelyä ja siihen oli tarttunut kamala aksentti. Näin unia ranskaksi ja ajattelin itsekseni myös kyseisellä kielellä. En kokenut missään vaiheessa mullistavaa kulttuurishokkia, mutta pienet asiat, niin kuin päivittäiset poskisuudelmat, lukuisat jälkiruokajuustot sekä sisäkengät hämmästyttivät aluksi. Paikalliseen ruokakulttuuriin oli myös totuttelemista, sillä söimme vain kolme kertaa päivässä: aamulla, koulussa sekä illalla perheen kanssa.

Koulujärjestelmä oli täysin erilainen verrattuna Suomeen. Ranskalaisessa lukiossa ei ole jaksoja, eikä siis myöskään erilaisia ryhmiä. Luokka ja lukujärjestys pysyivät koko vuoden samoina. Päivät olivat pitkiä: seitsemästä puoli kuuteen! Onneksi koulun valtavalla ruoka-annoksella jaksoi iltaan asti. Siihen kuului alkuruoka, pääruoka, jälkiruoka sekä patongit ja erilaiset kastikkeet. Kerran pääsin maistamaan jopa etanoita ja sammakon reisiä! Ranskassa huomasin, miten kehittynyt ja hyvä Suomen koulujärjestelmä on. Etenkin kielten opetus ja koulukirjat olivat siellä kamalan alkeellisia.

EF markkinoi vaihto-oppilasvuotta sanoin: ”The best year of your life”. En voi täysin samaistua lauseeseen, vaan sanoisin pikemminkin, että vuosi oli tähän asti elämäni kokemusrikkain ja mielenkiintoisin. Vaihtarivuosikin on suurimmaksi osaksi arkea, uusien asioiden opettelemista sekä sopeutumista uuteen kulttuuriin. En silti kadu hetkeäkään, että uskalsin lähteä! Vuosi ulkomailla opetti minua valtavasti monella tavalla. Opin tulemaan toimeen erilaisten ihmisten kanssa, kunnioittamaan erilaisuutta ja myös tuntemaan itseni paremmin. Olen kiitollinen kaikista kavereista, joita sain ja ihanasta host-siskosta, josta tuli kuin oikea sisko minulle! Toisen maan kulttuurin tunteminen on rikkaus ja etuoikeus. Jos on mahdollisuus päästä siitä edes hieman osalliseksi, kannattaa tarttua tilaisuuteen ja lähteä!

 

Päivitetty 26.4.2015