Iina

Iina

Hei! Olen Iina Sorvari ja olin vaihto-oppilaana Paussa, Etelä-Ranskassa aivan Pyreneitten kyljessä, vuosina 2008-2009 AFS:n kautta. Ennen Ranskaan lähtöä olin lukenut ranskaa vain vuoden eli en osannut kieltä käytännössä yhtään, mistä oivana esimerkkinä toimii se, etten edes ymmärtänyt etanavauhdilla esitettyä kysymys "Comment ça va?" (eli "mitä kuuluu?") vaan olin "eh?". (Osaksi se oli myös oma mokani, sillä en kerrannut ranskaa yhtään koko lähtöä edeltävän kesän aikana, sori Helvi!) Nyt osaan puhua sitä sujuvasti. Lähdin vaihtoon lukion ykkösen jälkeen, kuten useimmat tekevät, ja täytin siellä 18 vuotta neljien juhlien kera. Nykyisin vaihto-oppilastoiminnasta on tullut minulle aikamoinen harrastus, sillä toimin AFS:n paikallisyhdistyksen varapuheenjohtajana, yhdyshenkilönä, haastattelijana, ulkomaalaisten vaihto-oppilaiden leirien vetäjänä/leiripäällikkönä jne, vaikkei siis vaihdossa käyminen sitä todellakaan edellytä, tykkään vain kansainvälisestä menosta :) Näitten lisäksi olen liittoerotuomari koriksessa, tanssin ja hypin oppilaskunnan hallituksessa. Tänä vuonna (2010-2011) minulla on ollut myös onnea matkassa, sillä sain aivan valloittavan siskon Argentiinasta (kuvassa kanssani ruskeitten hiustensa kera) meille asumaan kuudeksi kuukaudeksi! Hänestä tuli minulle rakas ystävä ja kaikki käydyt keskustelut opettivat elämään vielä enemmän. Sekä vaihto-oppilas- että hostaamiskokemukset (eli isännöintikokemukset) ovat olleet upeita ja opettaneet paljon - eivät pelkästään kohdemaasta vaan myös Suomesta, itsestäni, reaktioistani ja yhteiskuntajärjestyksestä ja ihmisluonnosta.

Ennen vaihtoon lähtöä olin ollut jo pitkään kiinnostunut kaikesta kansainvälisyyteen liittyvästä ja halusin palavasti ulkomaille pidemmäksi aikaan, kuten monet muutkin epäilisin. Ennen järjestön valikoimista luin netistä erilaisia keskusteluja ja otin kavereiden kokemuksista selvää. Päädyin AFS:ään, koska mielestäni se kuulosti luotettavalta ja eniten rahoille vastinetta antavalta järjestöltä (sisältää mm. koulumatkakorvauksia ja kattavan vakuutuksen) ja sillä ei ollut vaatimuksia aikaisemmasta kohdemaan kielen osaamisesta (en nimittäin ollut edes aloittanut ranskan lukemista ennen sinne hakemista ja vielä nykyäänkin puhun sitä sujuvasti). AFS on siis voittoa tavoittelematon ja vapaaehtoistoimintaan perustuva kansainvälisyyskasvatusjärjestö, joka harjoittaa nuorisovaihtoa. Sen tavoitteena on edistää rauhaa, suvaitsevaisuutta, oikeudenmukaisuutta ja vuorovaikutusta erilaisten ihmisten ja kulttuurien välillä oikeudenmukaisemman maailman luomiseksi. Myös YFU ja Rotarit kuulostivat potentiaalisilta, mutta en halunnut vaihtaa perhettä useaan kertaa kuten Rotarien ohjelmassa täytyy.

Vaihtoon hain jo ysiluokan keväällä, koska tiesin haluavani Ranskaan ja se on yksi suosituimmasta kohteista, joten on hyvä olla ajoissa. Yleensä suositellaan, että jos haluaa välttämättä johonkin tiettyyn maahan, vaihtoonhakuprosessi olisi hyvä aloittaa jo vuotta ennen varsinaista lähtöä, mutta myös edelliseen keväänä on mahdollista hakea, jos on valmis joustamaan maavalinnoissa. Kun olin lähettänyt hakemukseni sähköisesti viimeisimmän todistuksen kera, minut kutsuttiin haastatteluun, haastateltiin ja sitten jäin odottamaan vastausta. Sain toivoa useampaa maata papereissani ja laittaa toiveet mieluusjärjestykseen. Sitten minulle ilmoitettiin pääseväni vaihto-oppilaaksi ja kohdemaakin paljastui kuin paljastuikin toiveitteni mukaiseksi Ranskaksi n. puolentoista kuukauden sisällä, kun järjestö oli saanut haastateltua kaikki kohteeseen haluavat. Ennen Ranskaan lähtöä meille pidettiin vielä matkaan valmistava orientaatio kotimaassa samoin kuin kolme muuta orientaatiota kohdemaassani sekä vielä yksi takaisin koti-Suomeen sopeuttava leiri.

Vaihto-oppilasvuoteni ei ollut vain yhtä juhlimista ja ruusuilla tanssimista kuten joillakin saattaa olla, mutta se opetti minulle aivan valtavan määrän asioita ja kyllä niit juhliakin riitti ettei sillä. Ja toisaalta vaihto-oppilasvuoden ei kuulukaan olla mikään lomamatka, vaan se on kokemus sekä hyvässä että pahassa. Nyt varsinkin, kun aikaa Suomeen paluusta on jo kulunut puolitoista vuotta ja ikää on tullut lisää, osaa siellä tapahtuneet asiat nähdä aivan eri kantilta kuin ennen. Vaihdoin isäntäperhettä kerran kuten useat muutkin, mutta vasta seitsemän kuukauden jälkeen eikä se ollut helppoa, mutta Ranskan AFS hoiti sen sujuvasti ja nopeasti, molempia osapuolia huomioiden :)

Ranska maana oli hieman erilainen kuin kuvittelin. Vaikka tiesinkin, että ranskalaisilla on piiiiitkät koulupäivät (aamu kahdeksasta joko viiteen tai kuuteen iltapäivällä), en odottanut sen vallitsevan nuorten elämää niin paljon kuin se hallitsi. Kouluaikojen lisäksi Ranskassa on muutenkin täysin erilainen koulusysteemi, kuten mm. omat luokat, kolme linjaa: kirjallisuus-, luonnontiede- ja yhteiskunnallinen linja, joista pitää valita omansa. Myös opettajilla ja vanhemmilla ihmisillä on aivan erilainen auktoriteetti kuin täällä Suomessa. Yllätyin, kuinka erilainen kulttuuri näinkin lähellä kuin Ranskassa voi olla (enkä epäile edes Ruotsin kulttuurin erilaisuutta suomalaisuuteen verrattuna). Vai tietävätkö kaikki, että Paussa on mm. neljä virallista kieltä, ranska, baski, oksitania sekä berne ja siellä samalla yhdistyy ainakin kolme eri kulttuuria. Mutta kaiken kaikkiaan Ranskassa oli paljon kyse myös ruuasta: juustoista ja patongeista, perheen yhteisistä ruokailuista, säännöllisistä ruokailuajoista, baskereista, laihoista ranskattarista, tyylikkäästä pukeutumisesta ja monista muista stereotypioista, joita Ranskasta ylipäätään on olemassa. Silti pinnan alla oli myös jotain syvempää.

Kaiken kaikkiaan nyt vaihto-oppilas vuoden jälkeen olen montaa eri puolilta maailmaa tulevaa ystävää, kokemusta ja parempaa itsetuntemusta rikkaampi. Suosittelen vaihto-oppilasvuotta/-lukukautta/-kuukautta jokaiselle, jota kiinnostavat uudet ihmiset ja kulttuurit tai itsensä kehittäminen.

 

Päivitetty 26.4.2015