H Y V I N K Ä Ä N T A I D E M U S E O

 

NÄYTTELYT 2018


RIIKO SAKKINEN
PRESIDENTTIPELI
Iso sali 1.12.2017-18.2.2018



 

 

 

 










Riiko Sakkinen, UKK


Riiko Sakkisen (s. 1976) näyttely Presidenttipeli tarttuu erittäin ajankohtaiseen aiheeseen - Suomen presidentteihin. Osana historiallista jatkumoa tänä Suomen juhlavuonna taidemuseon puhtaan valkoisille seinille maalataan kaikki 12 Suomen presidenttiä Ståhlbergista Niinistöön komeina rintakuvina. Kaikki taidemuseossa kävijät, ikään katsomatta, voivat äänestää itselleen henkilökohtaisesti tärkeintä, kunnioitetuinta tai inhotuinta presidenttiä. Näyttelyssä katse on suunnattu enemmän menneeseen ja katsojalle annetaan mahdollisuus ottaa näin kantaa maamme historiaan. Mutta tulevaisuus on kuitenkin aina läsnä. Viimeistään 11.2. tiedämme, kuka on Suomen 13. presidentti ja onko hänen kuvansa jo mahdollisesti valmiina taidemuseon seinällä. 

Kuvataiteilija Riiko Sakkinen on valmistunut 2002 Kuvataideakatemiasta. Hän on lähes koko taiteilijauransa ajan asunut Espanjassa. Taiteilijana hän on luonut mittavan kansainvälisen uran rohkeasti yhteiskunnallisia epäkohtia käsittelevällä taiteellaan. Sakkisen provokatiiviset maalaukset ja installaatiot haastavat kapitalismin valtarakenteita. Hän käyttää teoksissaan hyväksi mainosten ja tuotemerkkien visuaalista kieltä. Riiko Sakkinen on luonut ilmaisutavan tai tyylisuunnan, jota kutsuu turborealismiksi, jolla taiteilija sanoo haluavansa saada katsojan tietoiseksi kapitalismin mekanismeista ja vaikutuksista. Hänen kritiikkinsä kohdistuu niin itse taiteen sisäisiin rakenteisiin kuin tämän hetken polttaviin yhteiskunnallisiin ongelmiin kuten pakolaiskriisiin.


ANNIINA VAINIONPÄÄ
TIIVISTYNYT AIKA
Kaapon galleria 1.12.2017-18.2.2018

  

 

 













Anniina Vainionpää, Esirippu, 2017, puupiirros ja monotypia


Anniina Vainionpää (s. 1979) on taidegraafikko, joka teoksissaan yhdistää kahta erilaista tekniikkaa puupiirrosta ja monotypiaa. Näyttelyn nimi Tiivistynyt aika antaa viitteen teosten lähtökohdista, lapsuuden kodin hiljaisesta rapistumisesta ajan saatossa, villiintyneestä puutarhasta, lopullisten jäähyväisten mahdollisuudesta.

Miten muistikuvat ja kokemukset rakkaasta paikasta muuttuvat ajan kuluessa ja poissa ollessa. Taiteilija tekee eräänlaista surutyötä, äidin hautajaisista peräisin olevat kukat hehkuvat maljakoissa taiteilijan teoksissa. Äidin virkkaamat pitsiverhot luovat yhä tunnelmaan lapsuudenkodin huone tiloihin. Anniina Vainionpään taide syntyy usein muistojen ja henkilökohtaisten kokemusten kautta, niissä tärkeässä asemassa on hänen lapsuudenkotinsa. Se on jo hieman rapistunut, puutarha villiintynyt. Vuosikymmeniä sitten istutetut vaahterat varjostavat koko aluetta. Luonnon valtaama piha on villeydessään kaunis.

Mutta kuten Tsehovin Lokissa Sonja toteaa: "Minkäs sille voit, täytyy elää!"


 

Antero Kahila
Iho – Skin
Iso sali 2.3.–27.5.2018

Kuvassa Antero Kahila työhuoneellaan.
Antero Kahila maalaa työhuoneellaan

Helsinkiläinen kuvataiteilija Antero Kahila (s. 1954) on viime vuosina käsitellyt teoksissaan vieraantumisen, ulkopuolisuuden ja yksinäisyyden teemoja. Hyvinkään taidemuseon isossa salissa 2.3.-27.5.2018 esillä olevassa näyttelyssä taiteilija käsittelee minän ja maailman rajapintaa, maailman kohtaamista, tuon kohtaamisen tuomia pelkoja, epävarmuutta ja ristiriitaisuuksia. Kuvien tekeminen on hänelle tapa esittää kysymyksiä sekä etsiä merkityksiä ja merkityksellisyyttä.

Kahilan maalauksissaan käyttämät visuaaliset keinot tuovat elävästi mieleen etenkin 1600-luvun barokin ajan maalaustaiteen, mikä ei ole sattumaa. Kahila muistetaankin erityisen hyvin 2008 valmistuneesta maailmanlaajuisestikin ainutlaatuisesta suurhankkeestaan, jonka aikana hän rekonstruoi toisen maailmansodan aikana tuhoutuneen tai kadonneen italialaisen barokkimestari Caravaggion teoksen Pyhä Matteus ja enkeli.

Näyttelyn nimi Iho viittaa rajapintaan, missä minä loppuu ja maailma alkaa. Teeman voi nähdä myös henkisenä rajapintana: mikä meidät läpäisee ja mikä jää ulkopuolelle. Iho on ihmisille tärkeä myös konkreettisesti. Se suojaa meitä ulkoisilta ärsykkeiltä ja toimii tuntoaistimena. Näyttelyn teoksissa sama symboliikka ulottuu myös keinotekoisten pintojen pariin. Kylmiä materiaaleja kuten pressuja, kalvoja ja muoveja voidaan käyttää samaan tapaan eristämään ja eriyttämään erilaisia materiaaleja ja maailmoja toisistaan.

Kuvassa Antero Kahilan teos "Merkitys 1" vuodelta 2018
Antero Kahila: Merkitys 1, 2018

Kahilan näkökulma aiheisiinsa on inhimillinen ja myötäelävä. Hän kuvaa teoksissaan usein ihmiskehoa, kehon osia, käsiä ja kasvoja. Kuva-aiheista kuitenkin puuttuu usein jotain olennaista jopa niin, että välillä kokonaisuutta on vaikea hahmottaa. Pois jättämisellä taiteilija pyrkii antamaan katsojalle tilaa täydentää tyhjiä alueita kuvissa, antamaan tilaa tulkinnalle. Kyse on myös katsomiskokemuksen tahallisesta häiritsemisestä ja katsojan haastamisesta.

Kahilan öljymaalausten taustat näyttävät kuvissa yksivärisiltä, joko tummilta tai vaaleilta. Lähempää tarkasteltuna näennäisen yksivärisistä pinnoista muodostuu optisesti syvempiä, eri sävyillä toteutettuja tilallisia ympäristöjä. Yksinkertaistetut taustat johdattavat huomion teoksen keskeiseen tapahtumaan. Kaikki turha on jätetty pois. Kuva-aiheiden taustojen tumma ja vaalea hallitseva sävy eivät sinänsä edusta Kahilalle hyvää tai pahaa vaan enemmänkin jotain arvoituksellista, erilaisten merkitysten piilopaikkaa.

Iho-näyttely koostuu maalauksista, joiden koko vaihtelee 10-metrisestä puolimetriseen. Näyttelyn suurin, 2,7 x 10 metrin kokoinen, teos poikkeaa taiteilijan aiemmasta tuotannosta. Maalaus on osa Seitsemän toimintoa merkityksen löytämiseksi -yhteistyöprojektia, jonka innoittajana on runoilija-muusikko Kirsi Poutasen runo Observatorion tarkoilla teleskoopeilla sen näki... (Cafe Kurkin naiset, 2008 Tammi). Poutanen on myös toteuttanut, käsikirjoittanut ja säveltänyt maalauksen yhteyteen oman itsenäisen ääniteoksen, joka on kuultavissa osana teoskokonaisuutta.

 

R2014-ryhmä
Matka-alttari
Kaapon galleria 2.3.–27.5.2018

Samuli Heimonen, Salla Lehtinen, Sebastian Lindberg, Maarit Malin-Pötry, Maaria Märkälä, Pete "Hende" Nieminen, Ron Nordström, Tiia Orivuori, Reijo Puranen, Soili Talja, Katja Tukiainen ja Anniina Vainionpää

Kuvassa Samuli Heimosen teos "Muista"
Samuli Heimonen: yksityiskohta teoksesta Muista, 2018

Vuonna 2014 ryhmä taiteilijoita kokoontui Nykytaiteen alttarilla -näyttelyn myötä yhden ajatuksen ympärille: millainen olisi taiteilijan tekemä alttari? Tuloksena oli näyttely Tuusulan taidemuseossa, jossa jokainen taiteilija lähestyi aihetta omasta lähtökohdastaan käsin. Näyttelyn kuraattori, taiteen maisteri Tiia Orivuori, halusi viedä teemaa eteenpäin ja tiivistää ilmaisua: mikä aihe on taiteilijalle niin tärkeä, että ottaisi sen mukaan matkalle, ehkä jopa viimeiselle matkalleen? Hyvinkään taidemuseon näyttelyä varten ryhmä kasvoi kahdella uudella taiteilijalla. Tuloksena on Kaapon galleriaan levittäytyvä 12 taiteilijan ja 12 matka-alttarin kokonaisuus.

Eri kulttuureissa ja uskonnoissa alttareita on käytetty erilaisiin tarkoituksiin. Lähtökohtaisesti alttari on kultin harjoittamiselle pyhitetty paikka. Pysyvän sijoituspaikan lisäksi alttareita on pystytetty kulkuvälineisiin, mutta vielä kevyempi versio ovat mukana, jopa kaulalla, kuljetettavat matka-alttarit. Kristillisessä perinteessä matka-alttareita on käytetty apuna henkilöille, jotka eivät jostain syystä pääse liikkumaan kirkkoon. Alttari voi toimia myös henkilökohtaisena hiljentymisen paikkana.

Kuvassa Maaria Märkälän teos "Värisaarna"
Maaria Märkälä: Värisaarna, 2017

Nykyään uskonto ja hengellisyys saattavat olla monelle vieraita asioita, mutta siitä huolimatta ihminen voi pitää tärkeitä asioita, ihmisiä tai esineitä "pyhinä". Pyhällä on perinteisesti viitattu uskonnolliseen ajatteluun, maallisen ja arkipäiväisen vastakohtaan. Pyhän-käsite voidaan kuitenkin rinnastaa maallisessa ajattelussa erityisen korkealle arvostamiimme asioihin kuten esimerkiksi luontoon, sananvapauteen, ihmisoikeuksiin, meille tärkeisiin ihmisiin tai vaikka kirjoihin.

Kahdentoista taiteilijan matka-alttarit kertovat heidän suhtautumisestaan taiteen tekemiseen, itselle tärkeisiin teemoihin ja tekniikoihin. Kaikkia näyttelyn teoksia yhdistää myös pieni koko. Taiteilijoiden lähtökohta oli selkeä: teoksen voi toteuttaa millä tekniikalla tahansa, mutta sen tulisi mahtua laatikkoon, jonka koko on 10 x 15 x 15 cm. Tämä on pakottanut taiteilijat tiivistämään äärimmilleen omaa taiteellista ilmaisuaan, mutta samalla selkeyttämään omaa suhtautumistaan jokapäiväisen yläpuolelle nouseviin aiheisiin.


Laurentsius
Dancing with Reality
Iso sali ja Kaapon galleria 8.6.–9.9.2018

Kuvassa Laurentsius: Abstract Speech
Laurentsius: Abrstract Speech, 2016

Virolainen nykytaiteilija Laurentsius, oikealta nimeltään Lauri Sillak (s. 1969), vastaa Hyvinkään taidemuseon kesän kansainvälisestä näyttelykokonaisuudesta, joka levittäytyy museon isoon saliin ja Kaapon galleriaan. Näyttelyn nimi, Dancing with Reality, viittaa chileläisen elokuvaohjaaja Alejandro Jodorowskyn elokuvaan The Dance of Reality. Taiteilijan mukaan elokuvalla ja hänen maalaustaiteellaan onkin runsaasti yhtymäkohtia.

1980-luvun lopulla nuori Sillak pohti, tuleeko hänestä ammattiurheilija vai taiteilija. Tuolloin virolainen maalaustaide eli kukoistuskauttaan, ja koska lahjat vetivät urheilun sijaan taiteen tekemisen pariin, oli uravalinta selvä. Hän opiskeli maalausta Viron taideakatemiassa 1990-96 ja opetti siellä itse myöhemmin yhdentoista vuoden ajan. Nyt hän on toiminut seitsemän vuoden ajan täysaikaisena freelance-taiteilijana.

Laurentsius yhdistelee omaperäisellä sivellintekniikalla toteutetuissa maalauksissaan runoutta, draamaa, ironiaa, kitsiä ja käsittelee taiteen alkuperäisyyteen liittyviä kysymyksiä. Hän käyttää suvereenisti erilaisia tyylikeinoja yhdessä ja vertaakin taidettaan itämaiseen ruuanlaittoon: paljon erilaisia, keskenään ristiriitaisiakin, vahvoja mausteita, joista syntyy yllättäviä yhtenäisiä kokonaisuuksia.

Laurentsius: Last Supper

Laurentsius: Final Snack, 2005/2018

Laurentsius käyttää usein suurikokoisten maalaustensa taustoina olemassa olevia tapettikuoseja. Tämä juontaa juurensa 1990-luvun Viroon, jossa oli pulaa taiteilijatarvikkeista. Nuorena taideopiskelijana hänellä oli tapana kiertää vanhoissa hylätyissä taloissa, joista löytyi tahriintuneita ja puoliksi irronneita vanhoja tapettipintoja. Ne olivat ilmaisia maalauspohjia ja niissä oli itsessään jo valmiiksi mielenkiintoisia kuvallisia elementtejä ja historian patinaa. Vanhat tapetit ruokkivat enemmän taiteilijan mielikuvitusta kuin puhtaat kankaat ja piirustuspaperit. Muutama vuosi sitten taiteilija löysi uudelleen opiskeluaikojensa metodin ja alkoi uudelleen maalata teoksia tapettipinnoille.

Laurentsius: Ruusu

Suurikokoisten maalausten ohella Laurentsius tekee myös pienikokoisia teoksia, joissa koristeelliset kehykset vievät usein suurimman osan huomiosta. 1990-luvun lopulla hän teki yhteistyötä kuvanveistäjä Anne Daniela Saalisten kanssa, jonka absurdin koristeellisiin "megakehyksiin" Sillak maalasi pienenpieniä ruusuja osaksi kokonaisuutta. Hieman myöhemmin Laurentsius alkoi tehdä kehyksiä itse samalla tekniikalla. Hyvinkään taidemuseon näyttelyssä nähdään uusi sarja näitä teoksia.

Hyvinkään taidemuseon ja Tuglas-seuran yhteistyönä toteutettu Dancing with Reality on Laurentsiuksen toinen isompi näyttely Suomessa. Edellinen järjestettiin 18 vuotta sitten Turun taidemuseossa yhdessä kuvanveistäjä Saalisten kanssa. Hyvinkään yksityisnäyttelyssä nähdään suurimmaksi osaksi taiteilijan viiden viimeisimmän vuoden aikana syntynyttä tuotantoa.


 

Hyvinkään Taiteilijaseura 60 vuotta
Iso sali ja Kaapon galleria 21.9.–28.11.2018

Huhtikuussa 2018 tulee kuluneeksi 60 vuotta Hyvinkään Taiteilijaseuran perustamiskokouksesta. Luvassa on laaja kattaus hyvinkääläistä nykytaidetta seuralta, johon kuuluu tällä hetkellä 58 jäsentä.


 

Hiljaisuuden manifesti
Iso sali 14.12.2018–24.2.2019

Jukka Korkeila, Ulla Karttunen, Anni Löppönen, Ville Löppönen ja Henry Wuorila-Stenberg

Kuvassa Ulla Karttusen Donna Criminale
Ulla Karttunen: Donna Criminale

Hiljaisuuden manifesti kokoaa yhteen viisi taiteilijaa, joille hiljaisuus on keskeinen asia taiteen tekemisen tiellä. Taiteilijoille hiljaisuus ei tarkoita pelkästään hiljentymistä, vaan se on osa työskentelyprosessia, joka tarjoaa mahdollisuuden päästä sisäisten kuvien ja kokemusten äärelle.

 

Tapio Haili
Grafiikkaa ja maalauksia
Kaapon galleria 14.12.2018–24.2.2019

Kuvassa Tapio Hailin Asetelma
Tapio Haili: Asetelma, 1953, puupiirros

Taidemaalari, taidegraafikko Tapio Hailin (1927–1986) monipuolista tuotantoa esitellään Kaapon gallerian yksityisnäyttelyssä. Entisen Suomen alueella Heinjoella syntynyt ja sodan jälkeen evakkona Hyvinkäälle muuttanut Haili muistetaan maalauksistaan, mutta erityisesti värigrafiikastaan, jossa korostuvat värien harmonia ja huolellisen tasapainoinen sommittelu. Taiteen tekemisen ohella Haili toimi Hyvinkään Taiteilijaseuran puheenjohtajana, Hyvinkään Taidekoulun rehtorina ja grafiikan opettajana samassa oppilaitoksessa.


 

KOKOELMAT ESILLÄ:

2.1.–31.12.2018 
Yrjö Saarisen maalauksia ja piirustuksia Sonckin kokoelmasta
Helene Schjerfbeck -huone

Kokoelmanäyttelyt ovat suljettuina aina näyttelyn vaihtojen aikana.

Päivitetty 26.6.2018 Tulosta

 

 

IN ENGLISH

По-русски

 
HYVINKÄÄN TAIDEMUSEO

Hämeenkatu 3 D, 05800 Hyvinkää

P. 040 480 1644
s-posti: taidemuseo@hyvinkaa.fi
www.hyvinkaantaidemuseo.fi


Katso sijainti tästä

 

 

 

 

 
PÄÄSYMAKSUT

Aikuiset 5 €

Ryhmät yli 10 henkilöä 4 €
Eläkeläiset ja opiskelijat 4 €
Alle 18-vuotiaat vapaa pääsy
Työttömät vapaa pääsy
Vuosikortti 15 €

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 
AVOINNA

ti–to 11–18
(ke vapaa pääsy 16–18),
pe–su 11–17


Katso poikkeukselliset aukioloajat >