17.2.–28.5.2017
ARKEA JA UNELMIA
100 VUOTTA HYVINKÄÄLÄISTÄ KUVATAIDETTA
Helene Schjerfbeck: Annuli lukee, 1923, öljy kankaalle.
Yrjö ja Nanny Kauniston kokoelma, Kansallisgalleria/Ateneumin taidemuseo.
Kuva: Kansallisgalleria/Hannu Aaltonen
Hyvinkää on maankuulu kuvataiteilijoistaan. Nyt Hyvinkään 100-vuotisen kuntahistorian ja vielä pitemmän taidehistorian kunniaksi Hyvinkään taidemuseo juhlistaa kotikaupunkinsa taide-elämää esittelemällä kevään juhlanäyttelyssä koko laajan ja maineikkaan taiteilijakuntansa teoksia. Arkea ja unelmia -näyttelyssä on mukana 79 taiteilijaa ja yli 240 teosta. Hyvinkään kaupunkikuvassa laaja taiteilijakunta on aina näkynyt monella tavalla kannanottoineen, näyttelyineen ja monine tempauksineen. He ovat tuoneet kaupunkiin eloa ja myös taide-elämälle valtakunnallista merkitystä.
Tunnetuin hyvinkääläistaiteilija on Helene Schjerfbeck, joka saapui paikkakunnalle kesäkuun alussa 1902. Seuraavaksi saapuivat 1916 maalaustaiteemme kapinalliset, taidemaalarit Tyko Sallinen ja Jalmari Ruokokoski vastavalmistuneisiin ateljeetaloihinsa Humalaan ja Krapulaan. Heidän vanavedessään paikkakunnalle asettui lyhyemmäksi ja pidemmäksi aikaa suuri joukko taiteilijoita kuten Onni ja Janne Muusari, Anton Lindforss, Paavo Leinonen ja Asti Vermanen. Rakkaus Meeri Kallioon puolestaan toi seuraavan sukupolven suuren värimaalarin Yrjö Saarisen Hyvinkäälle 1920–1930-lukujen vaihteessa.
Sodan jälkeen muodostui Hyvinkäälle vilkas ja aktiivinen taiteilijayhteisö taiteilijaseuroineen, joka perustettiin 1958. Sen aktiiviset jäsenet, kuten taidemaalarit Yrjö Raaska ja Tapio Haili, kuvanveistäjä Terho Sakki sekä kuvataiteilija Eino Vesalainen, vaikuttivat paikkakunnalla vuosikymmenien ajan.
Täysin uudenlainen dynaaminen aikakausi alkoi kaupungin taide-elämässä, kun Siltakatu 5:n (nyk. Solbonkatu) taiteilijatalo perustettiin 1968. Taloa asuttivat nuoret lahjakkaat taiteilijat. Siellä ovat asuneet mm. taidemaalarit Antti Jantunen, Lauri Räikkönen, Raimo Reinikainen, Olavi Suomela ja Ari Rantamäki, kuvanveistäjät Taisto Martiskainen, Anneli Sipiläinen ja Veijo Ulmanen sekä graafikko-taidemaalari Margareetta Liljeblad, jotka toivat nykytaiteen suuntaukset hyvinkääläisille tutuiksi ja ihmeteltäviksi. Hyvinkään taidehistoria voi ylpeillä myös omalla maisemakoulukunnalla, jonka keskeiset jäsenet ovat taidemaalarit Ilpo Stor-Pellinen, Hannu Lindholm ja Armas Hursti. Villatehtaan ateljeetilat 1990-luvulta lähtien ovat nekin edesauttaneet taiteilijapiirin laajenemista. Siellä työskentelevät tai ovat työskennelleet mm. kansainvälisesti menestyneet kuvanveistäjä Maija Helasvuo ja kuvataiteilija Mika Karhu sekä taidemaalarit Kaisu Aro ja Helvi Mustonen.
Arkea ja unelmia -näyttely kuuluu Suomi 100 -juhlavuoden ohjelmistoon.
Arkea ja unelmia -näyttelyn mobiiliopastus >>
Näyttelyn taiteilijat
Kaisu Aro, Liisa Björn, Minette Donner, Marja Eerola, Erno Enkenberg, Joe Gripenberg, Tapio Haili, Astrid Halonen-Seppälä, Maija Helasvuo, Iris Hillo, Tuula Honkanen-Laine, Armas Hursti, Timo Hämäläinen, Ahti Isomäki, Antti Jantunen, Markku Juuti, Mika Karhu, Pirkko Kolehmainen, Hannu Kotivalo-Reinikainen, Jarmo Kukkonen, Olavi Lakanen, Jani Leinonen, Salla Lehtinen, Margareetta Liljeblad, Anton Lindforss, Hannu Lindholm, Maarit Malin-Pötry, Heikki Marila, Taisto Martiskainen, Mauno Mattila, Irma Melaja, Olli-Pekka Merimaa, Pirkko Mursula, Helvi Mustonen, Janne Muusari, Onni Muusari, Tero Nauha, Maija Nuotio, Onni Oja, Kaisu Paavilainen, Reijo Puranen, Unto Pusa, Yrjö Raaska, Ari Rantamäki, Raimo Reinikainen, Jalmari Ruokokoski, Pekka Ryynänen, Lauri Räikkönen, Erkki Saarikuru, Yrjö Saarinen, Timo Sailaranta, Terho Sakki, Tyko Sallinen, Jaakko Salmi, Timo Salmi, Juho Salminen, Olga Schaaf, Helene Schjerfbeck, Arvo Seppänen, Anneli Sipiläinen, Ilpo Stor-Pellinen, Olavi Suomela, Hannu Tampio, Nikolai Tervakorpi (Tscherbakoff), Lea Tiihonen-Jantunen (Pellegrino), Tiina Torkkeli, Veijo Ulmanen, Anniina Vainionpää, Tiina Valkeapää, Pekka Walliander, Raimo Valo, Johannes Vatka, Asti Vermanen, Eino Vesalainen, Eira Viertoma, Risto Vilkka (Knut Kymen) ja Kaapo Wirtanen
20.–27.5.2017
NAISTEN PUUTARHA
KAISA SALMEN YMPÄRISTÖTAIDETEOS
Kirjastoaukio
Kuvataiteilija Kaisa Salmi (s. 1968) suunnittelee Hyvinkään Kirjastonaukiolle ympäristötaideteoksen, jonka lähtökohtana ovat seitsemän hyvinkääläistä naista. Mutta keitä nämä naiset ovat, sen päättää yleisö. Salmen ympäristötaideteos on esillä Hyvinkään 100-vuotistapahtumaviikolla 20.-27.5.2017. Ympäristötaideteos on osa Hyvinkään taidemuseon ohjelmistoa ja se toteutetaan yhteistyössä Hyrian ja Hyvinkään kaupungin Teknisen palvelukeskuksen kanssa.
Yleisö saattoi 31.1.2017 asti ehdottaa kasviveistosten esikuviksi mielestään sopivia, yhä elossa olevia, hyvinkääläisiä henkilöitä, jotka ovat perustellusti veistoksensa ansainneet. Taiteilija valitsi ehdotusten ja perusteluiden pohjalta toteutettavat kasviveistokset. Veistosten esikuviksi Salmi valitsi seuraavat henkilöt:
Sinikka Ala-Paavola, kieltenopettaja emerita/kunnallispoliitikko
Diandra Flores, laulaja
Charlotta Kivistö, intendentti, Hyvinkään Orkesteri
Anu Lahtinen, professori, Helsingin yliopisto
Helvi Mustonen, kuvataiteilija
Anita Tamminen, terveydenhoitaja/järjestöaktiivi
Äiti (Kaarina Tuomi), kaikkien äitien edustaja
Jokainen naishahmo saa ympärilleen oman puutarhansa, joiden kasvisto vaihtelee rohdoskasveista syötäviin, tuoksuviin ja kosketeltaviin lajikkeisiin. Seitsemän kasviveistosta puutarhoineen muodostavat koko Kirjastonaukion kattavan ympäristötaideteoksen.
Puutarhan kasvit jaetaan maksutta viimeisenä esilläolopäivänä lauantaina 27.5.2017 klo 10 alkaen kaikille halukkaille.
16.6.–3.9.2017
RYTMITAJU 2017
Hyvinkään taidemuseo | Promenadigalleria | Taideasema | Kirjastoaukio
RytmiTaju 2017 on Hyvinkään Taiteilijaseura ry:n yhteistyössä Hyvinkään taidemuseon kanssa järjestämä poikkitaiteellinen näyttely- ja tapahtumakokonaisuus. Hyvinkään taidemuseoon, Promenadigalleriaan, Hyvinkään rautatieasemalle ja Kirjastoaukiolle 16.6.-3.9.2017 levittäytyvän näyttelykokonaisuuden lisäksi rytmin käsitettä tarkastellaan myös eri taiteenlajeja yhdistelevien tapahtumien kautta. Kuvataiteen lisäksi mukana ovat sanataide, runous, teatteri, tanssi, kirjallisuus ja musiikki. Rytmitajun kuraattoreita ovat teatteritaiteen tohtori, kirjailija Pia Houni ja kuvataiteilija Krister Gråhn. Näyttely on osa Suomi 100 -juhlavuoden ohjelmaa.
RytmiTaju 2017 on jatkoa Hyvinkään taiteilijaseuran vuonna 1998 perustamalle Taju-kesänäyttelysarjalle, jonka tarkoituksena on alusta alkaen ollut tarjota yleisölle korkealaatuista ja nykyhetkessä kiinni olevaa kuvataidetta. Järjestyksessään 15. Taju-näyttely tarjoaa tällä kertaa teoksia 44 taiteilijalta ympäri Suomea.
Hyvinkään taidemuseon kaikkiin kolmeen näyttelytilaan on koottu oma kokonaisuutensa. Taidemuseon Kaapon galleriassa Erika Erren, Jukka Rusasen, Maija Albrechtin, Heidi Saramäen ja Minna Havukaisen teokset ilmentävät omalla tavallaan alkua ja loppua, mutta ovatko ne rytmiä lainkaan vai pelkästään iskuja keskellä jotain suurempaa? Inhimillisen kulttuurin kannalta tärkeänä alkuna voidaan pitää myös kirjoitustaidon kehittymistä, johon oman kommenttinsa antaa Kalle Nieminen.
Taidemuseon iso näyttelysali on toteutettu lavastaja Camilla Nenosen, valosuunnittelija Anniina Veijalaisen, äänisuunnittelija Maura Korhosen ja kahden kuvataiteilijan Meri Peuran ja Antti-Ville Reinikaisen työryhmän yhteisvoimin. Kuraattorit ovat valinneet tilaan myös yksittäisiä teoksia muilta taiteilijoilta: Antti Laitiselta, Antti Oikariselta, Hanna-Riikka Heikkilältä, Ilmari Grytalta, Kalle Turakka-Purhoselta, Pauliina Turakka-Purhoselta, Maria Stereolta, Raimo Kelalta ja Reijo Puraselta. Työryhmä on vastuussa näiden yksityiskohtien sijoittamisesta osaksi installaatiotaan, teosta kunnioittaen, mutta kontekstilla leikkien.
Taidemuseon muut näyttelytilat ovat vallanneet omissa osioissaan Antti Pussinen, Noora ja Kimmo Schroderus, Pekka ja Teija Isorättyä, Nestori Syrjälä, Ville Mäkikoskela ja Okko Pöyliö. Tämä yleensä hämäränä tunnettu tila aukeaa kirkkaassa päivänvalossa ankeammalle todellisuudelle ja osoittaa itse itsellensä luoman tilallisen rytmin.
Hyvinkään Taiteilijaseuran Promenadigalleriassa käsitellään ihmistä. Ihmisen rytmillä ei tarkoiteta tässä yhteydessä sydämen sykettä vaan sitä, kenelle se sykkii. Alakerran kokonaisuudessa vuorottelevat Sanni Seppä, Vappu Rossi, Risto-Pekka Blom, Maria Duncker ja Anna-Sofia Sysser. Yläkerrassa samaa teemaa jakavat Kirsti Tuokko, Terhi Kaakinen, Jaana Ristola ja Pekka Walliander.
Promenadigallerian pihalla yksityisen ja julkisen tilojen käsitteillä leikkivät Tiina Laasonen sekä Katri Oikarinen ja Katja Antonoff. Julkisen ja yksityisen tilan käyttöön antavat oman kommenttinsa Kirjastoaukiolle sijoittuva Anssi Pulkkisen ja Taneli Rautiaisen teos. Ja yksityisestä puheenollen, RytmiTajun taide leviää myös näyttelytilojen vessoihin Jarkko Räsäsen tuotannon kautta.
Oman kokonaisuutensa muodostavat kuvataiteilija Päivi Häkkisen teokset, jotka sijoittuvat Hyvinkään rautatieasemalle ja taidemuseon alakerrassa toimivan kahvilan katolle.
RytmiTajun yhteydessä nautitaan kymmenestä tapahtumapäivästä, joiden teemat liikkuvat taiteen ja uskonnon suhteista sukupuolirooleihin ja taiteen asemaan osana kaupunkitilaa. Kesän aikana yleisö voi vierailla näyttelyissä muun muassa Rosa Meriläisen ja Saara Särmän sekä tapahtuman kuraattoreiden johdattamana. Heinä- ja elokuun tapahtumissa kuvataide yhdistyy runouteen, musiikkiin, filosofiaan, uskontoon ja tanssiin. Näyttelyn päättäjäistanssiaisia vietetään 3.9. taidemuseolla Hyvinkään Salonkiorkesterin sävelien tahdissa.
RytmiTaju 2017 -näyttelyn taiteilijat:
Maija Albrecht, Risto-Pekka Blom, Maria Duncker, Erika Erre, Ilmari Gryta, Hanna-Riikka Heikkilä, Minna Havukainen, Päivi Häkkinen, Pekka ja Teija Isorättyä, Terhi Kaakinen, Raimo Kela & Reijo Puranen, Maura Korhonen, Tiina Laasonen, Antti Laitinen, Ville Mäkikoskela, Camilla Nenonen, Kalle Nieminen, Antti Oikarinen, Katri Oikarinen & Katja Antonoff, Meri Peura, Anssi Pulkkinen ja Taneli Rautiainen, Antti Pussinen, Okko Pöyliö, Antti-Ville Reinikainen, Jaana Ristola, Vappu Rossi, Jukka Rusanen, Jarkko Räsänen, Heidi Saramäki, Noora ja Kimmo Schroderus, Sanni Seppä, Maria Stereo, Nestori Syrjälä, Anna-Sofia Sysser, Kirsi Tuokko, Kalle Turakka Purhonen, Pauliina Turakka Purhonen, Anniina Veijalainen ja Pekka Walliander.
Lue lisää näyttelyn kuraattoreista ja teemasta >>
Lue lisää näyttelyn taiteilijavalinnoista >>
Lue lisää RytmiTaju-oheistapahtumista>>
16.9.–19.11.2017
Iso sali ja Kaapon galleria
Andreas Wolf: untitled
Lue lisää näyttelystä ja taiteilijoista (englanniksi) >>
Kolonie Wedding -näyttely esittelee laajan otoksen berliiniläistä nykytaidetta Hyvinkään taidemuseossa. Näyttelyn nimi juontaa juurensa Berliinissä toimivasta taiteilijoiden yhdistyksestä eli "siirtokunnasta" (Kolonie), joka koti sijaitsee Weddingin kaupunginosassa. Aktiivinen yhdistys järjestää kotikaupungissaan toimintaa 23 eri projektitilassa. Kolonie Wedding voidaan käsittää myös eläväksi taideteokseksi, joka rikkoo rajoja ja luo uusia ideoita ja elämyksiä sekä taiteilijoille että yleisölle.
Kolonie Wedding -näyttely esittelee kymmenen kuvataiteilijan ja viiden videotaiteilijan tuotantoa. Kaikki esillä olevat taiteilijat ovat joko järjestäneet näyttelyitään yhdistyksen projektitiloissa, toimineet näyttelyiden kuraattoreina tai vetävät omia projektitilojaan. Esillä olevat työt koostuvat maalauksista, piirustuksista, veistoksista, installaatioista, tekstiilitaiteesta ja videotaiteesta. Näyttelyn kuraattoreita ovat kuvataiteilija, taiteen tohtori Mika Karhu, tohtori Anna E. Wilkens ja kuvataiteilija Andreas Wolf.
Berliini on yksi tämän hetken nykytaiteen keskuksista maailmassa. Museoiden ja kaupallisten gallerioiden lisäksi kaupungissa toimii lukuisia muitakin nykytaiteen esitystiloja ja taiteellisia yhteisöjä. Berliinin monipuoliseen taide-elämään kuuluvat olennaisesti ympäri kaupunkia sijaitsevat projektitilat, jotka ovat usein taiteilijoiden tai kuraattoreiden ylläpitämiä yksityisiä tapahtumapaikkoja. Projektitilat eivät ole pelkästään taiteen esityspaikkoja vaan niissä keskustellaan taiteesta, väitellään, järjestetään yleisön ja taiteilijoiden kohtaamisia sekä välitetään tietoa uusista tapahtumista. Niiden myötä syntynyt keskustelukulttuuri muodostuu taiteilijoiden, kuraattoreiden, matkailijoiden, paikallisten asukkaiden konkreettisesta vuorovaikutuksesta. Tuloksena ei ole pelkästään mielipiteen vaihtoa vaan uusien ajatusten ja ideoiden suunnittelua ja kokeilua tulevaisuutta varten.
Vuonna 2001 joukko erillisiä taiteen esittämiseen perustettuja projektitiloja yhdistyi ja Weddingin kaupunginosaan perustettiin voittoa tavoittelematon Kolonie Wedding -yhdistys. Nykyisin siihen kuuluu 23 projektitilaa. Perustamisestaan lähtien yhdistyksen toiminta on ollut laajasti kansainvälistä: jäsenet ovat kotoisin ympäri maailmaa ja he ovat järjestäneet lukuisia kansainvälisiä vaihtonäyttelyitä esimerkiksi Itä-Euroopan maihin, Etelä-Afrikkaan, Yhdysvaltoihin ja Suomeen. Samalla yhdistys toimii vahvasti myös paikallisesti: projektitiloissa järjestetään erilaisia kulttuuritapahtumia kuten konsertteja, performansseja ja näyttelyitä, joita kaikkia leimaa vahvasti ympäristön ihmisten osallistaminen mukaan toimintaan. Kolonie Weddingillä on läheiset suhteet myös suomalaisiin taiteilijoihin ja erityisesti Hyvinkääseen. Yksi näyttelyn kuraattoreista, hyvinkääläinen kuvataiteilija Mika Karhu on Kolonie Weddingiin kuuluvan, pohjoismaista ja etenkin suomalaista nykytaidetta esittelevän, Galerie Toolboxin perustajajäseniä.
Kolonie Wedding -näyttely tarjoaa laajan näkökulman berliiniläiseen nykytaiteeseen ja sen tuoreimpiin virtauksiin.
Näyttelyn taiteilijat
Jovan Balov,Tom Früchtl, Pablo Hermann, Jörg Hommer, Henrik Jacob, Karen Koltermann, Reiner Maria Matysik, Matthias Mayer, Karen Scheper, Mr. Ira Schneider, Gabriele Stellbaum, Artist-Duo Stoll-Wachall, Kata Unger, Veronika Witte ja Andreas Wolf.
Näyttelyä ovat tukeneet
1.12.2017–18.2.2018
RIIKO SAKKINEN
PRESIDENTTIPELI
Iso sali
Riiko Sakkisen (s. 1976) näyttely Presidenttipeli tarttuu erittäin ajankohtaiseen aiheeseen - Suomen presidentteihin. Osana historiallista jatkumoa tänä Suomen juhlavuonna taidemuseon puhtaan valkoisille seinille maalataan kaikki 12 Suomen presidenttiä Ståhlbergista Niinistöön komeina rintakuvina. Kaikki taidemuseossa kävijät, ikään katsomatta, voivat äänestää itselleen henkilökohtaisesti tärkeintä, kunnioitetuinta tai inhotuinta presidenttiä. Näyttelyssä katse on suunnattu enemmän menneeseen ja katsojalle annetaan mahdollisuus ottaa näin kantaa maamme historiaan. Mutta tulevaisuus on kuitenkin aina läsnä. Viimeistään 11.2. tiedämme, kuka on Suomen 13. presidentti ja onko hänen kuvansa jo mahdollisesti valmiina taidemuseon seinällä.
Kuvataiteilija Riiko Sakkinen on valmistunut 2002 Kuvataideakatemiasta. Hän on lähes koko taiteilijauransa ajan asunut Espanjassa. Taiteilijana hän on luonut mittavan kansainvälisen uran rohkeasti yhteiskunnallisia epäkohtia käsittelevällä taiteellaan. Sakkisen provokatiiviset maalaukset ja installaatiot haastavat kapitalismin valtarakenteita. Hän käyttää teoksissaan hyväksi mainosten ja tuotemerkkien visuaalista kieltä. Riiko Sakkinen on luonut ilmaisutavan tai tyylisuunnan, jota kutsuu turborealismiksi, jolla taiteilija sanoo haluavansa saada katsojan tietoiseksi kapitalismin mekanismeista ja vaikutuksista. Hänen kritiikkinsä kohdistuu niin itse taiteen sisäisiin rakenteisiin kuin tämän hetken polttaviin yhteiskunnallisiin ongelmiin kuten pakolaiskriisiin.
1.12.2017–18.2.2018
ANNIINA VAINIONPÄÄ
TIIVISTYNYT AIKA
Kaapon galleria
Anniina Vainionpää, Esirippu, 2017, puupiirros ja monotypia
Anniina Vainionpää (s. 1979) on taidegraafikko, joka teoksissaan yhdistää kahta erilaista tekniikkaa puupiirrosta ja monotypiaa. Näyttelyn nimi Tiivistynyt aika antaa viitteen teosten lähtökohdista, lapsuuden kodin hiljaisesta rapistumisesta ajan saatossa, villiintyneestä puutarhasta, lopullisten jäähyväisten mahdollisuudesta.
Miten muistikuvat ja kokemukset rakkaasta paikasta muuttuvat ajan kuluessa ja poissa ollessa. Taiteilija tekee eräänlaista surutyötä, äidin hautajaisista peräisin olevat kukat hehkuvat maljakoissa taiteilijan teoksissa. Äidin virkkaamat pitsiverhot luovat yhä tunnelmaan lapsuudenkodin huone tiloihin. Anniina Vainionpään taide syntyy usein muistojen ja henkilökohtaisten kokemusten kautta, niissä tärkeässä asemassa on hänen lapsuudenkotinsa. Se on jo hieman rapistunut, puutarha villiintynyt. Vuosikymmeniä sitten istutetut vaahterat varjostavat koko aluetta. Luonnon valtaama piha on villeydessään kaunis.
Mutta kuten Tsehovin Lokissa Sonja toteaa: "Minkäs sille voit, täytyy elää!"