H Y V I N K Ä Ä N T A I D E M U S E O

ANNELI SIPILÄINEN

Kuvanveistäjä Anneli Sipiläisen
75-vuotisjuhlanäyttely
6.2.–29.3.2015

Helmikuussa avautuva näyttely esittelee kuvanveistäjä Anneli Sipiläisen uusia teoksia ja luo silmäyksen hänen aikaisempaan tuotantoonsa.


 Anneli Sipiläinen,
mikä teki sinusta taiteilijan?

Minusta teki taiteilijan koulun piirustustunnit, Tampereen tuomiokirkko, Tampereen työväenopisto ja
Suomen taideakatemian koulu. Oppikoulu jota kävin, sijaitsi aivan tuomiokirkon vieressä, joten meitä
koululaisia käytettiin siellä melko usein. Katseeni kiersi Hugo Simbergin freskomaalauksia, ikkunoiden
lasimaalauksia, korkeata tilaa kattoon maalattuine käärmeineen ja hienoa valaistusta.

Miksi juuri kuvanveistäjäksi?

Kokeilin kuvanveistoa ensin työväenopiston kuvanveistopiirissä, tapasin siellä muita harrastajia ja pyrittyäni
Suomen taideakatemian kouluun, silloinen elämäni mullistui.

Mikä inspiroi sinua uuden teoksen tekemiseen
ja miten aloitat uuden teoksen?

Aloittaessani uuden teoksen, idea ja toteutus ovat valmiina mielessäni, olen silloin innostunein siitä, harvoin
lopputulos kuitenkaan on täysin tyydyttävä. Veistos on valmis, kun en osaa enää lisätä enkä vähentää
mitään.

Mikä paikka on sinulle tärkein taiteilijana?

Tärkeä paikka minulle on kotini ohella työhuoneeni. Puun, saven, kipsin, maalien ja vaikkapa pölyn tuoksu
on inspiroivaa.

Taiteilijoita, jotka ovat tehneet 
sinuun suuren vaikutuksen?

Suuren vaikutuksen ovat aikoinaan tehneet kuvanveiston opettajani esim. Kain Tapper ja Harri Kivijärvi,
ihailin myös modernia italialaista 1960-70 luvun kuvanveistoa, kuten Alberto Giacomettia tai Giacomo
Manzua. Myös aikalaiseni suomalaiset kollegat ovat vaikuttaneet paljon viihtymiseeni ja jaksamiseeni
kuvanveiston alalla.

Mitä tekisit, jos et olisi kuvanveistäjä?
En usko että mikään muu ammatti olisi ollut minulle tätä tyydyttävämpi.

ISO SALI


Anneli Sipiläinen – kuvanveistäjä
Taiteilijan 75-vuotisjuhlanäyttely
6.2.2015–29.3.2015

”Mikään ei niin inspiroi kuin puun, saven, kipsin, maalien ja vaikkapa pölyn tuoksu.”
Anneli Sipiläinen

Maamme keskeisiin kuvanveistäjiin kuuluvan Anneli Sipiläisen (1940) näyttelyssä on teoksia koko hänen
taiteilijauraltaan. Uusin teos on valmistunut juuri tähän näyttelyyn. Anneli Sipiläisen työskentelyä on
hallinnut kaksi klassista veistäjän materiaalia pronssi ja puu. Hän on myös välillä kokeillut muitakin
materiaaleja kuten betonia ja terrakottaa. Valmistuttuaan hänen teoksensa eivät ole olleet kuitenkaan
perinteisiä, vaan niissä on aina vahva taiteilijan omintakeinen, uutta luova kädenjälki.

Hänen veistoksensa elävät vahvasti tilassa. Anneli Sipiläinen on etsinyt pronssiveistoksissaan realismiin
pitäytyen sulavaa liikettä, rytmiä, plastista muotoa ja pinnan eloisaa muotoilua. Ihminen on ollut taiteilijalle
keskeinen aihe ja sen piiristä voidaan erityisesti ottaa esille välittömät ja makeilettomat lapsikuvat. Erityisen
taitava Anneli Sipiläinen on ollut hienovaraisen liikkeen ja tasapainon ilmentäjä pronssisveistoksissa.
Taiteilija on myös rohkeasti irrottautunut parinteisistä aiheista kohti abstraktimpaa muotokieltä. Usein
hänen veistoksissaan kohtaavat pyhä ja arkinen.

Anneli Sipiläisen veistäjän käsissä puu taipuu suuriksi monumentaaliveistoksiksi yhtä hyvin kuin
pieniksi intiimeiksi teoksiksi. Sipiläinen sekä veistää puusta että hyödyntää luonnosta löydettyjä oksia
ja puiden runkoja tai kierrätettyjä materiaaleja vaikkapa hirsiä. Kärsivällisesti Anneli Sipiläinen työstää
luonnonmateriaalista teoksen, jossa yhdistyvät taiteellinen näkemys sekä kunnioitus luontoa kohtaan.


 

Tässä kuvassa on kuvanveistäjä Anneli Sipiläinen.

Päivitetty 8.5.2015 Tulosta