H Y V I N K Ä Ä N T A I D E M U S E O

TAIDELABRA – HYVINKÄÄN TAIDEMUSEON KOKOELMA

Näe, koe ja kokeile! – Hyvinkään taidemuseon Taidelabra 


Mikä Taidelabra on?

Taidelabra on näyttelytila, oppimisympäristö ja kokoelmanäyttely samojen seinien sisällä. Taidelabra avattiin 6.6.2019. Se sykkii Hyvinkään taidemuseon ytimessä ja esittelee Hyvinkään kaupungin omistamaa, taidemuseon hoitamaa taidekokoelmaa.

Kaksi naista hymyilevät toisilleen Taidelabra-tilassa.

Taidelabra on toki paljon muutakin kuin taideteosten esittäytymispaikka. Taidelabran viisi erilaista huonetilaa ja tunnelmaa avaavat taidetta ja taiteen kysymyksiä moneen – myös moniaistiseen – suuntaan.

Tämä teksti on Taidelabran pääsuunnittelijoiden, hankkeen koordinaattorin, Hyvinkään taidemuseossa toimineen museolehtori Nina Norringin ja Hyvinkään taidemuseon amanuenssin, Eeva Holkerin, käsialaa. Tekstissä kerrotaan, miksi ja miten Taidelabra on toteutettu ja millaisia taidekasvatuksellisia ja kuratoriaalisia kysymyksiä Taidelabra on tekijöissään herättänyt.

Keltatakkinen tyttö katselee taideteosta Taidelabran vihreässä huoneessa.

Viisi huonetta, vähintään viisi teemaa

Taidelabra mahdollistaa moniin tulkintoihin ja tila on pyritty tekemään niin, että se ei tyrkytä valmiita vastauksia. Taide saa tuntua; ihastuttaa, ärsyttää, kummastuttaa, mutta se saa jättää myös kylmäksi tai sanattomaksi.

Taidelabra jakautuu viiteen huonetilaan, joilla kullakin on oma luonteensa, tunnelmansa ja teemansa. Huoneisiin voi tutustua missä tahansa järjestyksessä ja omassa tahdissa. Tilaan pääsee kolmea eri reittiä, mutta tarkkaa kulkusuuntaa Taidelabrassa ei ole.

Keltainen huone

Liike ja rytmi ovat keskeisiä teemoja keltaisessa huoneessa. Näitä aiheita käsitellään muun muassa teossisältöjen, kuten tanssin kuvaamisen kautta. Taiteidenvälisyys, kehollisuus, rytmi ja toisto ovat keskeisessä roolissa huoneen kaikissa sisällöissä. Tilassa voi kuunnella musiikkia, ottaa askelia tanssilattiamaisella parketilla ja aistia kovaa lattiaa vasten kopisevia askeleita ja niistä kantautuvaa rytmiä.

Näkymä Hyvinkään taidemuseon Taidelabrasta. Tilassa esillä värikkäitä taideteoksia.

Taidelabra_kuvat_Teemu_Heikkilä (122)_netti.jpg

Sininen huone


Sininen huone on omistettu Helene Schjerfbeckin taiteelle ja hänen Hyvinkään-vuosilleen. Esillä on Hyvinkään taidemuseon kokoelmaan kuuluvia ja kokoelmaan talletettuja Schjerfbeckin teoksia. Helene Schjerfbeckin käyttämät hyvinkääläiset mallit ja taiteilijan uniikki maalaustyyli ovat pääosassa Fantomatico Oy:n digitaalisessa installaatiossa.

Näkymä Hyvinkään taidemuseon Taidelabrasta. Vasemmalla sininen seinä, jolla Helene Schjerfbeckin teoksia.

Hämärä huone, jossa esillä projisointi. Vasemmalla valokuvasuurennos Helene Schjerfbeckistä.

Ruudullinen huone


Ruudullisessa tilassa käsitellään havaintoa ja abstraktiota. Värioppi, tilallisuus, perusmuodot ja abstraktin taiteen erilaiset olomuodot, ovat huoneen kulmakiviä. Ruudullinen lattia vihjaa kuin leikitellen, huomaako kävijä samoja muotoja esillä olevissa teoksissa.

Kuva Taidelabran  huoneesta, missä on mustavalkoruudullinen lattia. Seinillä esillä värikkäitä abstrakteja teoksia.

Kaksi lasta istuvat sateenkaaren väreillä maalatun rappusten päällä. Lasten välissä on keltainen ilmapallo.

Vihreä huone

Maisemamaalaus, luonto ja ympäristö ovat keskeisiä vihreässä huoneessa. Ihmisen ja ympäristön moniulotteinen suhde on keskiössä tässä tilassa. Säkkituoleille voi myös levähtää ja rauhoittua maisemamaalausten äärelle. Alhaalta lattianrajasta saattaa löytää tilaan ja teoksiin uuden ulottuvuuden.

Vihreä huone Taidelabrassa. Huoneessa on viherkasveja, taideteoksia ja säkkituoleja.

Vihreällä seinällä on ripustettuna useita maalauksia. Tilan lattia on myös vihreä, kuten seinät.

Punavalkoinen huone

Punavalkoinen huone on omistettu taiteen tekemisen prosesseille, materiaaleille ja taiteilijan työvälineille. Yhtä lailla tilassa ajatuksena on, että taiteen tekeminen ei aina ole materiaaliin sidottua. Taide voi myös olla ideoita ja ajattelua ilman fyysistä tai konkreettista lopputulosta.

Näkymä Taidelabrasta. Punaisen seinän edessä on hylly, missä on esillä taiteilijan työvälineitä. Tilassa on myös veistoksia.

Taidelabran huone, missä on valkoisia ja punaisia seiniä. Tilassa on esillä veistoksia ja maalauksia.


Yhdessä tekeminen

Taidelabra on loistava esimerkki yhdessä tekemisen ja yhteistyön voimasta. Tila ei olisi valmistunut ilman

- museolehtoreita; Kirsi Nuppolaa (Keravan taidemuseo), Minna Honkasaloa (Muumimuseo), Sallamari Angeriaa (Vapriikki), taidekasvattaja Helena Eräkarea (Vantaan taidemuseo Artsi) ja yleisötyön amanuenssi Eeva Hytöstä (Vantaan taidemuseo Artsi), Bergenin KODE4:n KunstLabin Kari Skarprud Petterseniä,

- Hyvinkään taidemuseon senioripajalaisia ja heidän ohjaajaansa Laura Wiio-von Konowia,

- Hyvinkään kuvataidekoulun eli Lasten ja nuorten taidekeskus Villa Artun rehtoria Kaisu Paavilaista ja hänen oppilaitaan,

- Aalto-yliopiston yliopistolehtori Riikka Haapalaista ja hänen taidekasvatuksen opiskelijoitaan; Anna Nevaa, Katariina Juntusta, Aino Kannistoa ja Cleo Badea,

- Hyvinkäällä toimivia opettajia Sari Issakaista, Marja Eerolaa, Marjo Koukosta ja Anna Rauhalaa,

- Hyvinkään kaupunginmuseon intendenttiä Susanna Eskolaa ja amanuenssi Sari Mustajärveä,

- eikä remontista vastanneita Jarmo Iivosta, Juha Mennaa ja Alex Suomea,

- Intro Designin Pia Pirhosta,

- Fantomatico Oy:n Hanna Haaslahtea ja Panu Heikkilää,

- Vuoliainen Oy:tä,

- intendentti emerita Lea Bergströmiä,

- sekä Hyvinkään taidemuseon työntekijöitä museonjohtaja Ville-Matti Rautjokea, museosihteeri Tuija Kuismaa, museomestareita Juuso Saarista ja Katja Taskista, asiakaspalveluvastaavaa Eija Sparfia, museoassistenttina toiminutta Niko Saarta, työharjoittelija Anna Sirviötä ja laitoshuoltaja Pirjo Mustosta.

Kaksi lasta seisovat värikkäässä näyttelytilassa, Taidelabrassa. Toisella on kädessään kaukoputkimainen esine.


Muuntuva Taidelabra

Taidelabra on vahvasti Hyvinkään taidemuseon omaa tuotantoa. Taidelabran avauduttua kesällä 2019, elää se ensimmäistä vaihettaan, mutta tila on suunniteltu siten, että se muuntuu ja muuttuu tasaisesti.

Hankkeen alkumetreiltä lähtien jatkoajatukset Taidelabran suhteen ovat olleet keskeisiä: jospa taiteilijan työprosesseja voisi tutkia videoiden avulla – miltä pronssiveistoksen valaminen näyttää?

Entä, jos vehreässä maisemahuoneessa kuuluisi lintujen liverrystä tai tuuleen suhinaa? Mitä, jos Helene Schjerfbeckin teokset saisivat keskustelukumppaneikseen nykytaiteen teoksia? Mitä kaikkea kävijät itse voisivat tuoda tiloihin lisää?


Miten Taidelabra syntyi?

Taidelabran idea lähti itämään vuonna 2017, kun Hyvinkään taidemuseon museonjohtaja Ville-Matti Rautjoki haki ja sai avustusta Museovirastolta museoiden innovatiivisiin hankkeisiin. Taidelabran taustalla oli ajatus siitä, että taidemuseon tulee uudistua, notkistua ja tarjota mahdollisesti jotakin sellaista, mitä Hyvinkäällä – tai edes muualla Suomessa – ei ennen ollut nähty. Ideana oli myös luoda pitkäjänteistä yleisötyötä, joka ottaa huomioon monenlaiset museokäyttäjät.

Taidelabralla ei suoranaisia esikuvia ole, vaikka esimerkiksi Bergenin KODE-museoiden KunstLab Norjassa tai Helsingin kaupunginmuseo ja monet muut museot ja tiedekeskukset ovat inspiroineet Taidelabran toteutuksessa.

Hyvin tärkeää Taidelabralle on ollut sen suunnittelu asiantuntijoiden ja museokäyttäjien kanssa alusta lähtien. Useat työpajat ja niissä käydyt keskustelut tuottivat arvokasta materiaalia Taidelabraa varten ja ilman monipuolista ja moninaista yhteistyökumppaneiden verkkoa, olisi hanke ollut sisällöllisesti huomattavasti suppeampi.

Kaksi naista katsovat kookasta maalausta, missä kaksi hahmoa istuu rannalla. Huonetila on vihreä.


Taidelabrassa esittäytyvät taidekokoelman teokset

Kaikki Taidelabrassa esillä olevat teokset kuuluvat Hyvinkään taidemuseon kokoelmaan (kokoelma on taideteosten kokonaisuus, jonka Hyvinkään kaupunki omistaa ja mistä taidemuseo pitää huolta).

Taidelabrassa on esillä vain murto-osa 2600 teoksen taidekokoelmasta. Isoa osaa teoksista säilytetään taidevarastoissa, mutta taidetta esitellään myös hyvinkääläisten rakennusten seinillä ja pihoilla, esimerkiksi kaupungintalolla ja kouluissa.

Taidemuseoiden, kuten myös historiallisten museoiden päätehtävä on säilyttää kulttuuriperintöä. Taideteokset ovat osa tätä perintöä ja jotta perintö ja perinne säilyvät, tulee teoksia myös kerätä, asettaa esille, huolehtia niistä ja tehdä niihin liittyvää tutkimustyötä. Vaikka kaupunki tai kunta omistaa museoissa olevan aineiston – taideteokset, valokuvat, esineet, kirjeet – kuuluvat ne kaupunkilaisille ja kuntalaisille.


Paikallinen taidekokoelma

Hyvinkään taidemuseon kokoelma painottuu Hyvinkäällä asuvien, aikoinaan asuneiden tai vaikuttaneiden taiteilijoiden tekemään taiteeseen. Tällaisia taiteilijoita ovat muun muassa Maija Helasvuo, Yrjö Saarinen, Tyko Sallinen, Helene Schjerfbeck, Tiina Torkkeli, Anniina Vainionpää, Kaapo Wirtanen. Kesään 2019 mennessä kokoelmaan on hankittu teoksia 240 taiteilijalta.

Kokoelma kasvaa vuosittain uusilla teoksilla, eli se on karttuva. Uusia teoksia voidaan tilata esimerkiksi julkista taidehanketta varten suoraan taiteilijalta, jolloin kyseessä on tilausteos. Taidekokoelma kasvaa myös lahjoitetuista teoksista. Taidemuseo ottaa vuosittain vastaan taideteoksia, joista tulee osa taidekokoelmaa.

Taidekokoelman kasvattamien, eli kartuttaminen on inhimillistä työtä ja valintoihin liittyy paljon valtaa ja vastuuta. Mieltymykset ja taidemaku sekä taiteen arvostus muuttuvat myös ajan saatossa.

Ei ole yhdentekevää, millaisia teoksia päätetään esitellä näyttelyssä, tilataan rakennuksiin tai ostetaan osaksi taidekokoelmaa. Osa teoksista ja osa taiteilijoista loistaa parrasvaloissa. Valinnat eivät ole neutraaleja. Valintatilanteissa erilaiset päämäärät, ajatukset ja mieltymykset vaikuttavat väistämättä.

Vaalealla seinällä on esillä kolme taiteilijan omakuvaa. Esillä on myös seinäteksti.


Perinteinen kokoelma

Hyvinkään taidemuseon kokoelmassa on runsaasti perinteisillä taidemenetelmillä valmistettuja teoksia: maalauksia, taidegrafiikkaa, veistoksia. Yksi Taidelabran ideoista on ollut, että taiteen tekemisen materiaalit pääsevät esiin mahdollisimman laajasti taidekokoelman olemuksen puitteissa.

Taidelabran teokset kertovat suurelta osin hyvin perinteistä länsimaisen taiteen tarinaa. Iso osa teoksista on valkoihoisten miestaiteilijoiden käsialaa, jotka ovat vaikuttaneet Hyvinkäällä tai laajemmin suomalaisessa taiteen historiassa. Marginaalisuutta, vaihtoehtoisuutta tai hankausta totuttua taidekäsitystä vastaan, ei juurikaan ole esillä. Tasapainoon mies- ja naisoletettujen taiteilijoiden tekemiin teoksiin on kiinnitetty huomiota sekä tavoitteeseen, että eri aikoina tehtyjen teosten kirjo olisi mahdollisimman laaja.

Tärkeä, mutta ei laisinkaan yksinkertainen kysymys Taidelabrassa on ollut ”millainen tarina” ja ennen kaikkea ”kenen tarina” Taidelabrassa kuuluu. Näihin kysymyksiin Taidelabra pyrkii tulevaisuudessa entisestään vastaamaan ja tarjoamaan moninaisempia tulokulmia Hyvinkään taidemuseon kokoelmaan. Jatkossa on hyvä varmasti myös kysyä, tarjoaako esillä oleva taide ja sen tarinat tarttuma- ja samastumispintaa? Miten Taidelabrasta tulisi vielä moniäänisempi?

Ikkunassa Taidelabran logo ja taustalla keltaisella seinällä värikäs maalaus.


Jälkikirjoitus – yhteistyö taidekasvattajan ja kuraattorin välillä

Eeva:
Minulle erityisen tärkeää on ollut, että Hyvinkään taidemuseon taidekokoelman monipuolisuus tulisi Taidelabrassa mahdollisimman laajasti esiin. Moninaisuus on ollut yksi Taidelabran kuratoriaalisista avainsanoista, mutta myös kipupisteistä.

Ninnin (Nina) kanssa keskustelimme paljon siitä, miten mikään asia ei saisi Taidelabrassa olla irrallinen tai erillinen, vaan sille pitäisi löytyä joko taidekasvatuksellinen tai kuratointiin liittyvä peruste.

Kokonaisvaltaisuuteen, kyseenalaistukseen ja visuaalisuuteen taipuvaisena kuraattorina, minulle tärkeää on, että Taidelabra toimii myös esteettisenä kokonaisuutena. Vaikka teossisällöt olisivat kuinka harkittuja, mutta kokonaisuus ei pelaisi visuaalisesti yhteen, ei lopputulos olisi mielestäni onnistunut. Ainakin tässä suhteessa, voin nyt tyytyväisenä ja tyynenä tarkastella uutta Taidelabraa ja toivon, että museokäyttäjät ottaisivat Taidelabran omakseen.

Nina:
Monet Taidelabran ratkaisut ovat olleet jopa hämmentävän yksimielisiä erilaisista taustoistamme huolimatta. Koen myös, että kun suunnittelua tehdään joko kuratoriaalisista tai pedagogisista tai yleisötyön näkökulmista lähtien purkamalla kysymyksenasetteluita hyvin syvällisesti, lähestytään loppujen lopuksi samanlaisia asioita, mutta eri suunnilta.

Parhaimmat hetket Taidelabra-hankkeessa olen kokenut silloin, kun olemme olleet kuratoinnin, taidekasvatuksen, museopedagogian ja yleisötyön sekä koko museolaitoksen perimmäisten institutionaalisten kysymysten äärellä: kenen ääni saa kuulua museossa, kenelle museo kuuluu, keitä varten museo on olemassa? Nämä kysymykset eivät ole yksinkertaisia tai edes lainkaan yksioikoisesti vastattavissa olevia, mutta juuri niitä museoissa kysytään. Kysymyksiä pitäisi esittää ja ennen kaikkea pyrkiä vastaamaan myös kiperiin kysymyksiin edes jollain tavalla.

Jännityksellä jään odottamaan, miten Taidelabra otetaan vastaa ja miten sitä aletaan käyttää ja kokea. Loppujen lopuksihan Taidelabra herää henkiin vasta, kun ihmiset ottavat sen omakseen ja tekevät siitä omanlaisensa. Toivottavasti olemme mahdollistaneet Taidelabrassa mahdollisimman moniääniset ja monenlaiset polut ja reitit – myös ne kiertopolut, joita emme tulleet edes ajatelleeksi.

…………………………………………………………………………………………………………

Taidelabraa ovat tukeneet Museovirasto, Hyvinkään kaupunki ja Paloheimon Perinnesäätiö


Kuvat: Teemu Heikkilä

 

 

Päivitetty 2.2.2021