Kauppalan ja maalaiskunnan eriytyminen
Hyvinkään maalaiskunnan ja kauppalan eriytyminen vuonna 1926 johti myöhemmin kirjaston jakautumiseen. Kauppalan alueelle jäi 4542 asukasta.
Kauppalan perustamisvuonna 1926 kirjastossa oli 1150 nidettä, lainaajia oli 885 ja vuosilainaus 6138 nidettä. Kannatusapua kauppalalta saatiin 6000 markkaa vuosittain.
Kauppalantalon, "Solbon" aika
1.9 1927 kirjasto joutui muuttamaan Tyynelän talosta. Uudeksi sijaintipaikaksi tuli kauppalantalo, ns. Solbo.
Vuosisadan vaihteessa Solbossa toimi Martha Grönholmin pitämä täysihoitola, kunnes Pyhäjärvi-yhtiö osti talon 1912. Hangon radan kupeessa sijaitseva Solbo on nykyään Hyvinkään vanhimpia rakennuksia ja on tunnettu 1960- luvulta lähtien taiteilijatalona. 1920- ja 1930-luvuilla kauppala vuokrasi Solbosta tiloja omaan käyttöönsä, siitä nimitys "kauppalantalo".
Kirjasto sijaitsi kauppalantalon yläkerrassa, jossa sillä oli käytettävänään yksi huone ja eteinen. Vuonna 1929 saatiin käyttöön toinen huone, joka palveli myös lukusalina. Tilaa oli 66,7 m2 .
Hyvinkään Sanomissa 9.9.1927 todetaan tyydytyksellä, että "kirjasto on voitu sijoittaa erikoiseen toimihuoneistoon kauppalan toimitalossa. Samalla on käynyt mahdolliseksi siirtyä lainausliikkeessä ns. avohyllyjärjestelmään, jota järjestelmää kirjaston entisessä toimipaikassa ei ole voitu sovelluttaa. Uuteen järjestelmään tarpeellinen kalusto on äskettäin valmistunut, ja oli kirjasto uudessa toimipaikassa ensi kerran avoinna viime lauantaina. Kun kirjaston käytettävänä on kaksi huonetta, voidaan myös ajatella toiminnan laajentamista, siten että kirjaston yhteyteen järjestetään myös lukusali."
Kirjasto oli auki kolmena päivänä viikossa klo 17-19. Kirjat oli järjestetty hyllyihin Helle Cannelinin luokitusoppaan mukaisesti ja niitä sai lainaksi kerrallaan kaksi kappaletta. Kirjastonkäyttäjinä alkoi olla yhä enemmän myös lapsia. Niinpä aukioloaikaa lapsille lisättiin, ja 1930 lapset saivat käydä kirjastossa kahtena päivänä viikossa tunnin ajan.
Roine Juva kirjastonhoitajaksi
Vuonna 1933 kirjastoapulaiseksi tuli neiti Roine Juva Turusta. Hän oli harjoitellut Turun kaupunginkirjastossa ja suorittanut kolmiviikkoisen kirjastokurssin vuonna 1932 ja neljä kuukautta kestävän kirjastonhoitajien valmistuskurssin Helsingissä vuonna 1934.
Vuonna 1935 Juva siirtyi Hyvinkäällä päätoimiseksi kirjastonhoitajaksi ja hoiti virkaansa seuraavat 30 vuotta. Kirjastonhoitajan ammatin hän koki kutsumustyönä laskematta työtuntejaan.
Kirjaston kortistoja alettiin hoitaa systemaattisesti, kirjoitettiin tekijäluettelo ja alettiin laatia asialuetteloa henkilöistä ja maantieteellisistä paikannimistä. Juvan johdolla kirjastossa myös korjattiin luokitusjärjestelmää Deweyn luokituksen yhden numeron mukaan, yksikorttilainausjärjestelmä otettiin käyttöön ja aukioloaikaa lisättiin aikuisille neljään päivään viikossa kolme tuntia ja lapsille kahteen päivään viikossa kaksi tuntia.
Solbosta Ahjonkadulle
1.1.1937 kauppalankirjasto muutti kauppalankanslian mukana Osuusliike Ahjon entiseen liiketaloon. Osuusliike Ahjolle oli nimittäin vuonna 1936 valmistunut uusi komea liiketalo Hämeenkadun varrelle, ja 1924 rakennettu kolmikerroksinen Heikki Siikosen piirtämä rakennus Ahjonkadulla oli jäänyt osittain tyhjäksi. Kauppala vuokrasi talosta alakerran ja osia toisesta kerroksesta. Vanhan liiketalon alakerrassa sijaitsivat kauppalanvaltuuston istuntosali, rakennustoimisto ja kirjasto, jolla oli käytettävänään kaksi huonetta pinta-alaltaan yhteensä 58,3m2. Talon toiseen kerrokseen oli sijoitettu kauppalan kanslia. Myöhemmin toimistojen sijaintia muuteltiin, kun talosta saatiin vielä lisätilaa mm. tuberkuloosihuoltotoimistolle, rahatoimistolle ja kauppalanjohtajan huoneelle.
Kymmenen vuoden aikana kirjaston kirjamäärä oli kolminkertaistunut. Niteitä oli 3596, lainaajia 1433 ja lainauksia 19 916, joista lasten lainauksia 6174. Kirjastoon oli alettu tilata myös lehtiä, ja vuonna 1937 kirjastoon tuli 5 sanoma- ja 11 aikakauslehteä.
Sota-aika
Sota-aikana toiminnan kehittyminen luonnollisesti pysähtyi. Paperin puutteen takia kirjoja ilmestyi vain vähän, eikä niitä tahtonut riittää kirjastoille, joiden hankintamenetelmät olivat hitaita. Kysyntää kirjoille olisi kuitenkin riittänyt.
1940-luvulla johtokunnan kokouksissa neuvoteltiin muun muassa Vuonna kirjojen lainaamisesta siirtoväelle ja paikkakunnalla sjainneen jalkaväen koulutuskeskuksen miehistölle. Siirtoväelle kirjoja päätettiinkin lainata, mutta koulutuskeskuksen pojat joutuivat tyytymään lukusalin tarjontaan.
Vuodesta 1941 kirjasto oli auki joka arkipäivä kaksi tuntia. Vuonna 1945 kirjasto oli auki arkisin klo 11-12 ja 16 - 19, lauantaisin klo 11- 12 ja 16 - 18. Lapsille oli oma aukioloaika arkisin klo 16- 17.
Valtion kirjastotoimiston kirjastotarkastajat Hellin Hendolin ja Barbro Boldt olivat mukana 14.9.1944 johtokunnan kokouksessa ja totesivat kirjaston olevan tyydyttävässä kunnossa mitä tulee kirjojen ulkoasuun ja luetteloihin. He vertasivat Hyvinkäätä muihin samankokoisiin paikkakuntiin kuten Riihimäkeen, ja totesivat että kirjaston aukioloa olisi ehdottomasti lisättävä, lastenkirjoja hankittava enemmän ja kirjastonhoitajan palkka olisi nostettava kassanhoitajan palkan tasolle. Kirjastolle olisi lisäksi saatava "emaljinen nimikilpi".
19.9.1945 pidetyssä kokouksessa kirjastonhoitaja näytti poistettujen kirjojen paketin, jossa oli poliisilaitoksen leimat. Valtion kirjastotoimiston lähettämän kiertokirjeen mukaisesti kaikista kirjastosta kehotettiin poistamaan siellä mahdollisesti oleva Neuvostoliitolle vihamielinen kirjallisuus, ns. "kielletyt kirjat".
Uusi muutto ja kasvun aika
Vuonna 1946 kirjasto joutui siirtymään viereiseen Osuusliike Ahjon vanhempaan puurakennukseen kauppalan toimistojen tieltä. Ns. Tilanderin talossa oli toiminut mm. Kiven huonekaluliike ja Ahjon kahvila. Tilaa oli käytössä yksi huone suuruudeltaan 62 m2 .
Sodan jälkeinen kauppalan nopea kasvu näkyi myös kirjastossa. Lainaajia tuli lisää, ja vieraspaikkakuntalaisilta lainaajilta perittiin vakuusmaksu (aluksi 50 markkaa, myöhemmin 200 markkaa). Sakkomaksujakin nostettiin, ensin viiteen markkaan ja vuonna 1949 kahteenkymmeneen markkaan kultakin alkavalta viikolta. 7.6.1950 todetaan johtokunnan kokouksen pöytäkirjassa "koska jatkuvasti on ollut hankaluuksia kirjaston kirjojen palauttamisesta määräaikana, päätti johtokunta koventaa otetta ja vaikeissa tapauksissa kääntyä poliisilaitoksen puoleen".
Kirjasto teki yhteistyötä muun muassa Invalidisäätiön sairaalan kanssa. Johtokunnan päätöksellä pieniä kirjakokoelmia lainattiin parantolan potilaitten käyttöön. Vuonna 1947 kirjaston johtokuntaan nimitettiin toimittaja, kirjailija Urpo Kari ja hän jatkoi johtokunnassa aina vuoteen 1964.
Toimitilat Tilanderin talossa kävivät pian ahtaaksi ja uusia sijaintipaikkoja mietittiin. Ehdolla olivat entinen apteekin huoneisto, eläinlääkäri Utelan asunto ja kauppalan uusi sairaalarakennus. Todettiin, että apteekin ja sairaalan huoneistossa ei ole hyllytilaa tarpeeksi, joten ainoa mahdollinen olisi eläinlääkäri Utelan asunto. Insinööri Kilven kanssa sovittiin rakennuksen korjauttamiseksi kirjastoa varten. Hanke ei kuitenkaan toteutunut.
Johtokunnan kokouksessa 31.10.1954 oli mukana kirjastotarkastaja Kaarina Ranta, joka kiinnitti jälleen huomioita kirjastonhoitajan huonoon palkkaukseen ja muun muassa satutuntien puutteeseen.
Ahjonkadulta Asemankoululle
Tilakysymys ratkesi 1955, kun Aseman kivikoulu valmistui ja kirjasto sai käyttöön koululta ruhtinaalliset 126,7 m2. Kirjastoon järjestettiin 26-paikkainen lukusali.
Kirjamäärä oli muuttovuoden lopussa 9975 nidettä, niistä 423 teosta lukusalissa. Aikakauslehtiä tuli 32 ja sanomalehtiä 9. Vuoden lopussa lainaajia oli 3584 ja lainauksia 36 772. Kaukolainaustoimintaakin oli, kyseisenä vuonna välitettiin 95 kaukolainaa muista kirjastoista.
Yleinen lainausosasto oli auki arkisin klo 11-12 ja 17 - 20, lauantaisin klo 15-18. Lapsille oli edelleen oma aukiolo klo 16-17, lauantaisin klo 13-15. Lukusali oli auki samoina aikoina.
Tarpeita oli monenlaisia. 30.11.1955 "johtokunta päätti ehdottaa kauppalan hallitukselle, että kirjaston tarpeisiin varattaisiin kirjoituskone ja varat siihen otettaisiin määrärahan käyttämättä jääneestä osasta. Kirjastonhoitaja on tähän asti suorittanut toimistonsa konekirjoitustyön omalla koneellaan, joka asiantila ei ole johtokunnan mielestä oikea". Lokakuussa 1959 saatiin puhelin kauppalanhallituksen päätöksellä.
Henkilökuntaakin saatiin lisää. Tuntiapulaisena toimi vuosina 1955-56 koululainen Raimo Auvinen ja sivutoimisena tuntiapulaisena 1956-57 opettaja Aarne Vuorela. Jo vuodesta 1953 kesälomansijaisena toiminut Flora Laurell tuli osapäiväiseksi kirjastoapulaiseksi 1958. Konepajan alueelle suunniteltiin lainausasemaa vuonna 1957, mutta tähän hankkeeseen kaupunginhallitus ei kuitenkaan suostunut.
1950-luvulla kirjaston voi sanoa vakiinnuttaneen asemansa muiden kauppalan tarjoamien palvelujen joukossa. Vuosittaiset hankinnat eivät olleet kovin suuria pienistä määrärahoista ja ilmestyvän kirjallisuuden vähyydestä johtuen. Kirjavalinnassa suosittiin kuten tähänkin asti "hyvää", sivistykselliset ja kasvatukselliset näkökohdat huomioonottavaa kirjallisuutta, joka näkyi myös tietynlaisina sensuuriasenteina varsinkin kaunokirjallisuudessa. Myös lainausohjeet ja hiljaisuusvaatimukset kirjastossa olivat ankarat.
Huomattava kirjaston järjestämä tapahtuma oli 16.4. 1957 avattu Pohjoismaisen kirjataiteen näyttely, joka oli kiertänyt ympäri Suomea. Juhlallisissa avajaisissa oli ohjelmassa kahvitarjoilu, Tuula Malmivuon lausuntaa, Rautatien soittajat ja kirjastotarkastaja Kaarina Rannan juhlapuhe. Kutsuvieraina olivat kauppalan johtohenkilöt ja 10 uskollisinta kirjastonkäyttäjää.
Maalaiskunnan kirjasto
Maalaiskunnan kirjastotoimi polki vuoden 1926 kuntajaon jälkeen kymmenisen vuotta lähes paikallaan. Maalaiskunnan kantakirjasto perustettiin 6.4.1936 ja se sai 59 m2 :n suuruiset tilat Hyvinkäänkadun varrelta "Einolan" talosta, jonne kaikki muutkin kunnan toiminto oli keskitetty. Nämä tilat menetettyään se toimi lyhyen aikaa 20m2 :n tiloissa kunnantalossa, kunnes muutti 1943 Hyvinkäänkylän kansakoululle.
Maalaiskunnan sivutoimisina kirjastonhoitajina toimivat alkuaikoina Maija Rautakorpi v. 1936, Sirkka Lindgren (Salminen) vuosina 1937-42, Aino Henelä vuosina 1943-46 ja Annikki Salo vuosina 1946-1968.
Maalaiskunnan kirjastotoimi rakentui 21.12.1952 hyväksytyin säännöin piirikirjastopohjalle. Lepolan (myöhemmin Jokela) piirikirjasto aloitti 1954, Kytäjän lainausasema muutettiin piirikirjastoksi 1955 ja Palopuron 1958 perustettu lainausasema muuttui seuraavana vuonna piirikirjastoksi. Ridasjärven 1960 perustettu lainausasema korotettiin 1964 sivukirjastoksi.
Merkittävä nimekkeitä muuttava säädös oli vuoden 1962 kirjastolaki: kantakirjasto muuttui pääkirjastoksi, piirikirjastot sivukirjastoiksi. Hyvinkäänkylän kansakoulu sai v. 1955 uuden kivirakennuksen, jonne maalaiskunnan pääkirjasto sittemmin sijoittui. Pääkirjaston lisäksi oli siis toiminnassa neljä sivukirjastoa.
|