Vasta viime vuosina ja vuosikymmeninä on alettu suojella tärkeimpiä luontomme osa-alueita. Uhanalaisiin lajeihin alettiin Suomessa kiinnittää erityinen huomio vasta 1980-luvulla. Luonnon monimuotoisuuden säilyttämiseksi on tehty lukuisia toimenpiteitä. On laadittu valtakunnallisia luonnonsuojeluohjelmia, joihin on koottu edustavia näytteitä eri luontotyypeistä. Luonnonsuojelulain nojalla on perustettu luonnonsuojelualueita, EU:n säädösten - luontodirektiivin ja lintudirektiivin - perusteella on luotu yhtenäinen suojeltavien alueiden verkosto ns. Natura 2000 -verkosto, jonka tavoitteena on turvata EU:n tärkeinä pitämien eliölajien ja luontotyyppien suotuisa suojelun taso. Luonnon monimuotoisuutta pyritään turvaamaan myös mm. maankäytön suunnittelulla (kaavoitus), luonnonhoitometsillä ja eräiden muiden ohjelmien ja luontoselvitysten (esim. arvokkaat kalliot, paikalliset ohjelmat) avulla.
Lisätietoja Suomen Natura 2000 -alueista sekä Valtioneuvoston päätöksestä Natura 2000 -verkoston täydentämiseksi.
Jokamiehenoikeudet antavat jokaiselle Suomessa oleskelevalle mahdollisuuden käyttää luontoa siitä riippumatta, kuka omistaa alueen tai on sen haltija.
Ekologiset verkostot
Hyvinkäällä on tehty selvitys keskustaajaman osayleiskaavan eteläosien ekologisesta verkostosta.
Ekologinen verkosto on elinalueiden toiminnallinen verkko, joka turvaa luonnon monimuotoisuutta, luonnonarvoja ja elävän luonnon ekologista toimintaa. Ekologinen verkosto koostuu luonnon ydinalueista ja niiden välisistä ekologisista yhteyksistä.
Luonnon ydinalueet ovat monimuotoisia ja ekologiselta arvoltaan merkittäviä, yleensä laajoja metsäalueita. Tällaisia voivat olla niin metsätalouden piirissä olevat metsät kuin erityyppiset luonnonsuojelualueetkin. Ydinalueilla elää runsas paikallinen eläimistö ja myös laajasti liikkuvat eläimet saattavat pysähtyä alueille pidemmäksi aikaa. Ekologiset yhteydet ovat ydinalueiden välisiä metsiä, joki- ja purolaaksoja tai metsien ja peltojen muodostamia ketjuja, jotka muodostavat leviämisteitä ja käytäviä eliöiden liikkuessa alueelta toiselle. Näin ne ylläpitävät ydinalueiden ekosysteemien toimintaa. |
|
Sveitsinpuisto
Kuvaaja Ville Timmerbacka |
Hyvinkään arvokkaista luontokohteista sekä uhanalaisista ja harvinaisista lajeista kerätään aineistoa, joka sisältää luonnonsuojelualueet, luonnonmuistomerkit, valtakunnallisiin suojeluohjelmiin kuuluvat alueet ja kohteet sekä maakunnallisesti ja paikallisesti merkittävät kohteet. Aineistoa kootaan lukuisista eri kirjallisista lähteistä; selvityksistä, rekisterilistauksista, eri virastojen arkistoista, virallisista suojeluohjelmista ja muistiinpanoista. Joitakin tietoja on täydennetty haastatteluin.
Löydät luonnonsuojelualueet tästä karttalinkistä.
Hyvinkäällä on edelleenkin hyvin monipuolinen kasvillisuus ja eläimistö. Jäljellä on edustavia kokonaisuuksia soista ja lintuvesistä, harjuista, kallioista, lehdoista ja metsistä. Tosin yhtään kohdetta ei ole mainittu valtakunnallisissa vanhojen metsien, rantojen tai koskiensuojeluohjelmissa. Jotkut näistä kuuluvat useisiin eri ohjelmiin ja sisältävät luonnonsuojelulain nojalla rauhoitettuja osia. Jotkut - yleensä paikallisesti arvokkaat kohteet - ovat hyvinkin pienialaisia. Paikallisesti arvokas kohde voi olla yksi ainoa puu.
Klikkaa kuvia ja katso kuvakoosteita luontokohteista!
Luonnon- ja maisemansuojelun kannalta arvokkaita kallioalueita on Hyvinkäällä yhdeksän: valtakunnallisesti arvokkaat Palosenkallio ja Usminkallio, maakunnallisesti arvokkaat Mäenalusta, Hirvikallio-Jaanankallio, Karrumäki ja Kalkkikallio sekä paikallisesti arvokkaat Lintuojan kalliot, Kytäjän kalliot ja Pahnakallio.
Usminkallio |
|
Jaanankallio |
|
Kytäjän Lumikallio
 |
Monet kasvilajit ovat harvinaistuneet viime vuosikymmeninä elinympäristöjensä muutosten seurauksena. Erityisesti maatalouden tehostuminen ja viljelytapojen muutokset ovat aiheuttaneet vanhojen kasvilajien taantumista perinteisillä viljelysseuduilla. Näin on laidunnuksen vähenemisen myötä käynyt monille ketokasveille, joista muutamat ovat Hyvinkäälläkin löytäneet uusia kasvupaikkoja paahteisilta tie- ja ratapenkereiltä. Tällaisia lajeja ovat mm. hirvenkello (Campanula cervicaria), ketoneilikka (Dianthus deltoides) ja ketomaruna (Artemisia campestris).
Uhanalaisten kasvien elinmahdollisuuksia parannetaan kunnostamalla niiden elinympäristöjä. Hyvinkään Jaakkolankedolla ja Krissinportin alueella umpeen kasvavia ketoja on hoidettu raivaamalla puustoa ja pensaikkoa sekä poistamalla maahan kertynyttä kasviainesta ja oksistoa. Näin ketokasvit saavat riittävästi valoa eikä muu kasvillisuus tukahduta niiden kasvua. Vapaaehtoistyötä tekevät yhdistykset ovat Hyvinkäällä osallistuneet merkittävästi ketoympäristöjen ennallistamiseen.
Hyvinkäällä kasvaa seuraavia uhanalaisia tai Hyvinkäällä harvinaisia kasvilajeja
Näiden lisäksi Hyvinkäällä kasvaa sellaisia harvinaisia lajeja, joiden esiintymien nykytilaa ei tunneta tarkasti. Lajeilla lienee tiedossa olevien lisäksi muitakin kasvupaikkoja.
Salpausselän ylänköalueiden karut mäntykankaat, Kalkkivuoren rehevät lehdot, Kytäjän laajat peltoalueet ja Ridasjärvi ympäröivine soineen tarjoavat pesimäbiotooppeja runsaalle ja monipuoliselle linnustolle. Kytäjän pellot ovat keväisin erinomainen paikka seurata levähtäviä muuttolintuja. Varsinkin runsasvetisinä keväinä voi jokivarren tulva-alueilta laskea kymmeniä joutsenia ja hanhia, satoja sorsia ja lokkeja sekä kahlaajia. Myös alkukeväästä pelloilta voi löytää runsaasti kiuruja, peippoja ja rastaita. Kytäjän patoallas Kytäjärven kaupungin puoleisessa päässä on mainio lintupaikka. Padolta voi katsella joutsenten, nokikanojen ja vesilintujen lisäksi pajukossa pyöriviä pikkulintuja.
Vähentyneet lajit
Talvilaskentojen mukaan, joita on Hyvinkäällä tehty jo 1950-luvulta lähtien, ovat vähentyneet monet vanhojen havumetsien lajit kuten metso, hömö- ja töyhtötiainen sekä pohjantikka. Peltolinnuista ovat vähentyneet lähes kaikki lajit. Peltopyy on käytännössä hävinnyt Hyvinkään linnustosta. Aikaisemmin yleinen tuulihaukka pesii enää vain hyvinä myyrävuosina. Isokuovi, töyhtöhyyppä ja keltavästäräkki pesivät enää vain kosteilla rantapelloilla. Kottarainen on vähentynyt karjanhoidon ja laitumien vähenemisen myötä kymmenenteen osaan 1970-luvun alun määristä myös Hyvinkäällä. Kottarainen pesii enää vain niissä maataloissa, joissa laidunnetaan hevosia tai lehmiä. Kiuru ja kivi- sekä pensastasku ovat vähentyneet merkittävästi.
Runsastuneet lajit
Runsastuneita lajeja ovat mm. harakka, varis ja naakka, jotka pärjäävät myös nykyisillä maatiloilla. Metsälinnuista ovat runsastuneet nuorten kuusikoiden lajit kuten metsäkirvinen, rautiainen ja hippiäinen, jonka kannat kuitenkin vaihtelevat talvien ankaruuden mukaan suuresti. Ihmisen tarjoamassa talviruokinnassa ovat hyötyneet etenkin viherpeippo ja sinitiainen, joiden talvi- ja pesimäkannat ovat runsastuneet voimakkaasti. Pensaikkojen lisääntymisestä ovat hyötyneet mm. satakieli ja kerttuset. Uusia tulokkaita Hyvinkään pesimälinnustoon ovat pikkulokki, ruskosuohaukka, harmaasorsa ja kaulushaikara, jotka ovat hyvää vauhtia runsastumassa eteläisessä Suomessa vesien rehevöitymisen myötä.
Sveitsin alueella tehtiin keväällä 2008 linnustoselvitys, jonka tulokset ovat luettavissa selvitysraportista.